Pre-Tribe

Tai-San

Tai-San on todella mysteerinen hahmo, eikä hänestä tiedetä kovinkaan paljon. Hän avautui miehelleen Lexille, mutta kuitenkaan edes Lex ei tiedä kaikkea Tai-Sanin menneisyydestä. Syy tähän salailuun ja Tai-Sanin ylimielisyyteen johtaa hänen perheestään. Tai-San on kiinalaista alkuperää ja hän oli ensimmäinen perheeseen syntynyt tytär. Lopulta perheessä oli neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tai-Sanin isä oli bisnesmies ja hänen äitinsä homeopaattisen kirurgian vastaanottoapulainen. Ensimmäinen tytär oli usein tapana jättää kotiin vahtimaan nuorempia lapsia ja Tai-Sanille se oli hyvin vaikeaa, sillä hän olisi halunnut omistaa enemmän aikaa opiskelulle. Tai-San oli yksinään viihtyvä lapsi eikä hänellä ollut paljon ystäviä. Hän vietti vapaa-aikaansa yksinään, sillä hänellä ei ollut sitä paljon ja hän rakasti viettää sitä tekemällä pitkiä kävelyretkiä maalle jolloin sai aikaa ja tilaa ajatella. Mitä hän sitten ajatteli? Tai San ajatteli isoäitiään.

Lily kuoli Tai-Sanin ollessa vielä pieni tyttö, mutta hän oli silloin tarpeeksi vanha painaakseen mieleensä tarinat joita isoäiti kertoi hänelle kotimaastaan ja kaikista sukulaisistaan. Lily oli opettanut Tai-Sanin äidille yrttilääkintää ja Tai-Sania kiehtoi reseptien mutkikas valmistustapa ja siihen tarvittava ajattelutyö. Lilyllä oli kaikki aika maailmassa ensimmäisenä syntyneelle lapsenlapselleen, joka muistutti kovasti häntä itseään nuorena. Tai-San nautti isoäidiltä saamastaan huomiosta, sillä ei saanut sitä paljon omilta vanhemmiltaan, jotka olivat kovia työskentelemään, sillä halusivat luoda paremman elämäntyylin tuoreelle perheelleen uudessa kotimaassa. Kun Lily sairastui hengenvakavasti, Tai-San oli murheen murtama, eikä hän koskaan päässyt kunnolla isoäidin kuoleman yli eikä unohtanut isoäitiään. Hän säilytti Lilyn viimeisiä sanoja lähellä sydäntään: ”Opi levittämään siipesi Tai-San, sinun on määrä kokea hyviä asioita tässä elämässä. Älä koskaan epäile itseäsi vaan kuuntele sisäistä ääntäsi ja luota luonnollisiin vaistoihisi.” Ja niin Tai-San teki kuten isoäiti oli sanonut. Tai-Sanin vaistot kertoivat hänelle että hänen piti opiskella ja sallia itselleen aikaa omien sisäisten äänten kuuntelemiseen.

Virus iski yhtäkkiä ja Tai-Sanin isä sai pahan tartunnan heti alussa. Hänen kehonsa puolustusjärjestelmä oli heikko, koska hän oli työskennellyt niin kovasti, tehnyt pitkiä päiviä niin monen vuoden ajan. Nuoremmat lapset lähetettiin entiseen kotimaahan sukulaisten luokse. Virus ei ollut vielä iskenyt sinne. Tai-San määrättiin jäämään kotiin hoitamaan kuolemansairasta isäänsä sillä aikaa, kun äiti kävi työssä ja elätti heidän pientä perhettä. Aivan liian pian kuolema tuli taas kolkuttelemaan ovelle ja Tai-San jäi aivan yksin. Se asia jota hän oli jo pitkään kaivannut – oma tila ja oma aika – oli nyt kokonaan hänen, mutta siitä ei ollut hänelle yhtään iloa. Hän toivoi joka solullaan, että saisi perheensä takaisin. Hänellä ei ollut mitään ajatusta siitä mihin hänen veljet ja sisko olivat päätyneet, viruksen levittyä joka puolelle maailmaa. Tai-San halusi vanhempansa takaisin, hän halusi kertoa heille kuinka paljon hän heitä rakasti ja halusi kuulla, että he rakastivat häntä.

Hän vajosi kuukaudeksi syvään masennukseen, mutta sitten hän pystyi jälleen kuulemaan isoäidin sanat. Tai-San päätti, että hän nousisi taas jaloilleen ja tekisi jotain. Eläisi paremmin ja auttaisi siinä, missä pystyisi. Tai-San päätti, että ei enää koskaan päästäisi ketään lähelleen. Hän ei enää koskaan tuntisi sitä kipua, joka kalvoi hänen sydäntään nyt, kun hänen perheensä oli poissa. Hän tekisi mitä hänen täytyisi tehdä kaikkien hyväksi. Hän kuuntelisi avoimin korvin ja avoimin sydämin tuulen kuiskauksia.