Pre-Tribe

Salene

Salene syntyi iltatähtenä kolmilapsiseen perheeseen ja tunsi aina riitämättömyyden tunnetta isosiskojensa rinnalla. Kaikki rakastivat Saharaa. Äiti oli tullut raskaaksi matkallaan Egyptissä (minkä vanhemmat aina kertoivat kaikille tilaisuuden tullen). Sahara oli luonteeltaan mystinen kuin Egypti tai Saharan autiomaa, ja hän näytti epäilemättä eksoottiselta. Sahara pystyi lumoamaan kauneudellaan puiden linnut - sekä kaikki, jotka hänet tapasivat. Kaikki ihastuivat häneen. Sahara oli muutakin kuin kaunis ulkokuori, hän oli lisäksi älykäs ja hänellä oli upea luonne. Hän oli jännittävä, pirteä, helposti innostuva ja oli aina menossa. Hän oli suosittu tyttö ja kaikki halusivat tuntea hänet. Se ei noussut Saharalle päähän, vaan hän oli vilpitön, herkkä ja välitti ihmisistä.

Miten Salene olisi ikinä voinut tuntea itsensä tärkeäksi Saharan rinnalla? Salenekin oli kaunis ja mukava, mutta se tuntui merkityksettömältä verrattuna hänen sisareensa. Salene jumaloi Saharaa ja se myös paistoi hänestä. Hän tunsi ylpeyttä, kun hänen suvussa oli joku Saharan kaltainen. Syvällä sisimmässään Salene tunsi myös kateutta.

Salenen toinen, nuorempi isosisko Devon syntyi kaksi vuotta Saharan jälkeen ja oli musiikillisesti huippulahjakas. Musiikillisen lahjakkuutensa ja ulkonäkönsä ansiosta Devon keräsi huomiota perheen ja ystävien keskuudessa, vaikka ei kyllä ihan siinä määrin kuin Sahara. Devonilla oli kuitenkin ongelmia. Hänessä oli levottomuutta, jota kukaan ei ymmärtänyt. Niin kuin hänen sielunsa olisi ollut vangittu maailmaan, johon hän ei tuntenut kuuluvansa.

Salene oli nuorin ”iltatähtönen” ilman mitään nimeämisen arvoisia ominaisuuksia. Salene rakasti molempia isosiskojaan ja halusi heidän pärjäävän elämässään ja iloitsi heidän puolestaan. Mutta hän inhosi sitä, että jäi aina huomiotta ja muiden jalkoihin. Hänen täytyi tehdä kotityöt, sillä Sahara oli ulkona huvittamassa naapureita ja nauttimassa heidän seurasta. Devon taas ei voinut mitenkään vaikka pestä tiskejä, sillä hänen pianonsoittoon taipuvaiset sormet olisivat voineet siinä sivussa kärsiä.

Salene istui ja kuunteli tuntien ajan, kun Devon puhui seikkailuista, joita hän kokisi jonain päivänä, upeasta urasta joka odotti häntä ja paikoista joissa hän kävisi. Salene kuunteli juttuja, joita Sahara kertoi juhlista ja poikaystävistään ja kaikista houkuttelevista sosiaalisista tapahtumista joissa hän sattui milloinkin käymään.

Ainoa asia, jossa Salene oli todella hyvä oli muista ihmisistä huolehtiminen ja vaikka hän toisinaan yritti herättää huomiota, hän huomasi pian, että oli vain seinäruusu. Omalla tavallaan häntä arvostettiin, vaikka hänet otettiinkin itsestäänselvyytenä ja jätettiin usein ilman huomiota.

Sahara oli käynyt viime päivinä usein ratsastamassa. Puhelimen soidessa eräänä lauantai-iltapäivänä, Salenen perhe sai korviinsa suru-uutisen. Hevonen, jolla Sahara oli ratsastanut, oli pillastunut ja Sahara oli pudonnut sen selästä. Hän oli kuollut saman tien.

Tapahtuma järkytti Salenen perhettä. Hänen vanhemmat eivät pystyneet käsittelemään asiaa ja heidät määrättiin lääkekuurille, jotta he selviäisivät sitä seuraavista päivistä ja öistä. Devon ei onnistunut käsittelemään tilannetta ollenkaan. Hän pakkasi eräänä iltana tavaransa ja katosi. Jättämässään viestissä hän kertoi, että hänelle oli tarjottu paikkaa kaukaisessa musiikkiopistossa ja että hän oli päättänyt hukuttaa surunsa musiikkiin.

Salene oli siis jäänyt yksin vanhempiensa luokse. Vanhempien, joita hän rakasti, mutta jotka eivät koskaan olleet osoittaneet hänelle hänen ansaitsemaansa rakkautta. Sitä rakkautta, mitä hän todella kaipasi ja tarvitsi. Hän oli myös murtunut menetettyään niin äkkiä molemmat sisarensa. Salene karkasi kotoa. Hän kulki muutaman päivän kaduilla ja viipyi yhden ystävänsä luona jonkin aikaa, mutta tajusi sitten lopulta, että hänen täytyi olla vanhempiensa luona ja olla vahva ja tukea heitä. Hänen täytyi pitää yllä Saharan muistoa ja yrittää saada selville, minne tarkalleen hänen toinen hullu siskonsa oli mennyt.

Muutaman päivän kuluttua siitä, kun Salene oli palannut takaisin kotiinsa ja kokenut yllättävän lämpimän vastaanoton ja halaillut vanhempiaan(vanhemmat eivät olisi pystyneet menettämään enää yhtään tytärtä) virus tuli taloon. Ehkä vanhempien sairastuminen johtui siitä, että molemmat olivat niin stressaantuneita ja uupuneita heidän perheelle äskettäin tapahtuneista asioista. Ehkä syynä oli heidän voimakas lääkekuuri, ja sen myötä heikentynyt vastustuskyky? Mikä tahansa oli syynä, Salene menetti molemmat vanhempansa yhtäkkiä ja vain muutaman tunnin kuluessa edellisestä sille kammottavalle taudille. Ennen kuin Salenen vanhemmat kuolivat, he onnistuivat kuitenkin kuiskaamaan Salenelle, että he rakastivat häntä enemmän kuin olivat osanneet näyttää. Että Salene oli yhtä tärkeä ja kaunis heidän silmissään kuin heidän muutkin tyttärensä ja että hän tulisi tekemään upeita asioita elämässään.

Helpottuneena, hämmentyneenä ja tunteistaan uupuneena Salene yritti löytää missä sijaitsi musiikkiopisto, johon Devon oli lähtenyt. Hän jäljitti kuitenkin vain valheita. Salene sai selville, että Devonilla oli ollut suhde ulkomaalaisen miehen kanssa ja että hän oli muuttanut jonnekin pois tämän kanssa. Sitä Salene ei saanut selville, minne Devon oli mennyt. Hän tiesi ainoastaan, että jonnekin toiselle puolelle merta. No, ainakin hänen siskonsa sai nähdä joitakin niistä paikoista, joista hän oli unelmoinut.

Salenen täytyi keksiä jokin suunnitelma, ennen kuin hän sekoaisi. Hän halusi elää. Todella elää, ja nauttia siitä elämästä, joka oli otettu pois hänen perheeltä ja jota hänen sisarensa Devon oli päättänyt syleillä molemmin käsin. Salene päätti tehdä sitä missä hän oli hyvä. Hän tekisi parhaansa pitääkseen muista hyvää huolta, antaakseen muille rakkautta ja pitäisi arvokkaat muistonsa lukittuina sisällään. Hänen perheensä oli lähtenyt, mutta hänellä oli yhä ne kaikki muistot, joita kukaan ei voinut ottaa häneltä pois.