Pre-Tribe

Lex

Lex on sitä mieltä, ettei ainoana lapsena hyvin toimeen tulevassa perheessä eläminen ole koitunut hänelle mitenkään haitaksi. Hänen isänsä Tim oli ammatiltaan näyttelijä ja oli näytellyt jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Hän oli liittynyt lapsena teatteriin ja oli esiintynyt lukemattomia kertoja näyttämöiden lavoilla ennen kuin liittyi tunnettuun saippuasarjaan nimeltä ”Runway Place”. Sarjan kulisseissa hän tapasi tulevan vaimonsa, nuoren käsikirjoittajan, Rosen.

Kipinä syttyi heti ensimmäisenä päivänä jona he kohtasivat, mutta he tapasivat uudestaan vasta viikkojen päästä. Käsikirjoittajat tapasivat näyttelijähenkilökuntaa vain satunnaisesti keskustellakseen heidän kanssa hahmoista ja juonikuvioista, jonka jälkeen ohjelmaa kirjoitettiin pari kuukautta eteenpäin.

Tim ei ollut koskaan oppinut ujostelemaan. Hän pyysi Rosea kanssaan treffeille heti seuraavan tilaisuuden tullen, ja Rose ei kyennyt vastustamaan tätä vahvaa charmanttia miestä. Timillä oli lumoava itseluottamus ja Rose hämmästeli miten hän ei siitä huolimatta vaikuttanut yhtään pöyhkeältä.

Nuoret viettivät romanttista aikaa seurustelun merkeissä: kävivät hienoissa ravintoloissa ja katsomassa teatteria. Näin jatkui vuoden ajan, jonka jälkeen he hankkivat yhteisen asunnon. Sieltä aukeni näköala satamaan, ja he nauttivat vilkkaasta jännittävästä yöelämästä joka kuhisi heidän ympärillään.

Juhlistaakseen Timin syntymäpäivää, he ottivat kaksi viikkoa vapaata töistä ja matkustivat saarelle lomailemaan. Pian sen jälkeen Rose huomasi olevansa raskaana. Vaikka he eivät olleet varsinaisesti suunnitelleet lapsen hankintaa, niin silti se ei olisi voinut osua parempaan ajankohtaan. Tim nautti täysillä roolistaan dr. Martinina saippuasarjassa ja Rose saattoi edelleen odottaessaan tehdä käsikirjoituksia.

Kun lapsen arvioituun syntymähetkeen oli aikaa kuusi viikkoa, Tim ja Rose ostivat talon pienestä laaksosta kaupungin ulkopuolelta. Iso puusta rakennettu koti, johon kuului tilava maalaishenkinen puutarha. Se oli ihanteellinen lapsiperheen asunto. Paljon parempi kuin se kaupunkiasunto jossa he olivat asuneet kahdestaan.

Rose unelmoi moitteettomasta elämästä. Hän kirjoitti jatkuvasti riitaisista perhesuhteista ja muusta draamasta ja kaikenlaisista herkullisista jutuista, joista saippuaoopperat tunnetaan. Hän halusi oman elämänsä olevan jotain, mistä hän voisi olla ylpeä. Että hän voisi 70-vuotiaana muistella taaksepäin menneitä vuosikymmeniä ja tuntea niistä suloista mielihyvää.

Lex syntyi aikaisin lauantaiaamuna. Hän oli reippaan kokoinen terve vauva ja molemmat Tim ja Rose olivat hyvin ylpeitä pikku taaperostaan.

Elämä jatkui ja Lexille suotiin melkein kaikki mitä hän vaan ymmärsi toivoa. Timin palkka oli lisääntynyt ja Rose saattoi yhä silloin tällöin kirjoittaa muutaman käsikirjoituksen, kun aikaa liikeni. Heillä ei todellakaan ollut puutetta rahasta ja näyttääkseen pojalleen rakkauttaan he ostivat hänelle yltiöpäisesti lahjoja ja kehuivat häntä jatkuvasti, minkä seurauksena Lexistä kasvoi itsevarma pikku poika.

Kun Lex täytti 4 vuotta, hänelle järjestettiin oikein hienot syntymäpäiväjuhlat. Sinne oli kutsuttu kaikki saippuasarjan tähdet ja henkilökunta, jotka toivat luonnollisesti lapsensa mukanaan juhliin. Myös kaikki Lexin tarhakaverit oli kutsuttu.

Teemana olivat cowboyt ja intiaanit ja Lex halusi välttämättä olla sen päivän ajan sheriffi. Sinne oli tuotu poneja, joilla lapset saattoivat ratsastaa, oli järjestetty hevosenkengän heittoa, ja heinäsuopia oli kuljetettu pihalle, ja niistä oli muodostettu lapsille sokkelorata. Myöhään iltapäivällä lapset olivat uupuneet leikeissään niin kovasti että nukahtelivat, ja heidät nostettiin autoihin heinäisinä ja vietiin kotiin nukkumaan. Lex ja hänen tarhakaverinsa olivat kuitenkin kadonneet. Lopulta heidät löydettiin käpertyneinä heinäkasasta talon takaa, sikeässä unessa.

Osa 2

Lex oli tullut isäänsä siinä mielessä ettei ujostellut yhtään. Tarhassa kaikki tytöt halusivat olla hänen parhaita kavereita. Hän meni jopa leikisti naimisiin lapsuudenystävänsä Zandran kanssa hiekkakukkulalla. Kaikkien opettajienkin mielestä hän oli suloinen pikku poika.

Lexin aloittaessa koulunkäynnin, opettajat alkoivat kuitenkin huolestua hänestä. Hän ei suostunut tavaamaan sanoja, lukemaan kirjoja eikä edes kuuntelemaan opettajaa. Tim ja Rose olivat huolissaan pojastaan eivätkä säästelleet rahojaan käyttäessään Lexiä eri alojen ihmisillä tutkittavana. Joidenkin mielestä Lexillä oli tarkkaavaisuushäiriö, ja toiset veikkasivat lukihäiriötä.

Viimein tultiin siihen lopputulokseen että Lex kärsi lukihäiriöstä. Tarkkaavaisuushäiriöön viittaava käytös johtui lukihäiriön esiin tuomista ongelmista: Lexillä oli tylsää koulussa, koska hän ei voinut lukea tai kirjoittaa, joten hän keskittyi tunnilla muihin asioihin.

Tim ja Rose päättivät, että äiti antaisi Lexille tukiopetusta koulun jälkeen. Myös opettajat tiesivät nyt mitä Lexin käyttäytymisen taustalla oli ja pystyivät auttamaan Lexiä niissä asioissa, joissa hän tarvitsi apua.

Loppujen lopuksi Lexin koulunkäynti ei kärsinyt paljonkaan lukihäiriön vuoksi. Rose otti tavaksi lukea Lexille joka ilta, mikä sai Lexin aina uneksimaan autuaasti peikoista, haltioista ja jättiläissuklaapuista.

Ajan myötä koulunkäynti hankaloitui, mutta charmikkuutensa ja itsevarmuutensa ansiosta Lex kahlasi aina hankaluuksien läpi.

Tim ehdotti, että Lex osallistuisi joillekin näytelmäkurssille tietäen että Lexissä oli enemmän luovuutta kuin lukupäätä. Ja mikäs sen parempaa kun seurata vanhempiensa jalanjäljissä.

Siten Lex päätyi liittymään paikalliseen teatteriin 11-vuotiaana ja nautiskeli valokeilassa olemisesta. Hän pääsi usein päärooliin ja hänet nimettiin jopa “Parhaan näyttelijänalun” tittelillä paikallisen teatterin palkintogaalassa, kun hän oli 13.

Lexillä oli paljon kavereita ja vielä enemmän tyttöystäviä. Hänellä oli uusimman mallinen tietokone, kaikki parhaat pelit, charmia, pahan pojan asennetta…

Itsevarmuus kääntyi kuitenkin ylimielisyydeksi. Lex saattoi vihastua ja äksyillä kaikille jos ei saanut näytelmän pääroolia, ja hän pilkkasi muita näyttelijöitä, jos he sotkivat vuorosanansa. Hän alkoi deittailla suosittuja tyttöjä ja aiheutti särkyneitä sydämiä ympäri kaupunkia. Vanhemmat soittivat Timin ja Rosen kotiin ja nuoret tytöt itkivät taustalla. Toiset vanhemmat puolestaan valittivat, että Lex kiusasi muita lapsia niin ettei heitä valittaisi näytelmien päärooleihin.

Tim ja Rose alkoivat aavistaa, että olivat ehkä hemmotelleet Lexiä liikaa. Tai ehkä Lex vietti aikaansa vääränlaisten kavereiden kanssa. Vanhemmat tunsivat olevansa syyllisiä Lexin ongelmiin. Eivätkö he olleet viettäneet tarpeeksi aikaa poikansa kanssa? Olisiko heidän pitänyt hankkia enemmän lapsia niin että Lexillä olisi ollut seuraa veljistä ja siskoista? Hemmottelivatko he tosiaan Lexiä liikaa?

Osa 3

Elämä jatkui ja Lexin käytös paheni. Hän joutui ongelmiin koulussa ja vietti aikaansa huonommissa oloissa asuvien nuorten kanssa. Tim ja Rose kävivät yhtenään juttelemassa rehtorin kanssa.

Pian sen jälkeen kun Lex oli täyttänyt neljätoista, Timin äiti - Lexin isoäiti - kuoli. Asiat alkoivat kulkea alamäkeen.

Se vaikutti Timiin syvästi ja hän alkoi pohtia mikä hänen roolinsa ylipäätään oli maailmassa. Oliko pinnallista olla näyttelijä? Teeskennellä läpi elämän olevansa joku muu? Hänellä oli ihastuttava vaimo ja itsevarma poika, mutta asiat eivät olleet täydellisesti. Hänen poikansa oli häirikkö ja aiheutti ongelmia, eikä hänen vaimonsa panostanut heidän suhteeseen enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tim arveli että niin monen vuoden yhdessä elon jälkeen tylsistyminen on tietenkin luvassa eikä rakkauskaan kestä ikuisesti. Oliko hänellä keski-iän kriisi?

Tim alkoi juopotella. Ennen hän joi lasillisen viiniä päivällisen yhteydessä, mutta nyt se oli neljästä viiteen lasia illan ja yön aikana. Rose ei kiinnittänyt siihen aluksi huomiota, ennen kuin Tim alkoi näkyvämmin juoda itsensä humalaan. Hän tilasi kotiin viinipulloja eivätkä ne kestäneet niin kauan kuin niiden olisi kuulunut. Lex varasti muutaman pullon silloin tällöin ja jakoi ne ystäviensä kanssa. Hän saattoi tulla kotiin umpikännissä, mutta Tim tuskin huomasi.

Timilla oli tapana juoda neljä lasillista, jonka jälkeen hän tunsi olonsa masentuneeksi. Sen jälkeen hän avasi toisen viinipullon ja jaaritteli samalla elämästä ja kuinka asiat eivät olleet niin kuin hän olisi halunnut niiden olevan.

Rose vaipui epätoivoon. Mitä oli tapahtunut hänen herttaiselle pikku perheelleen? Mitä oli tapahtunut hänen älykkäälle, itsevarmalle pojalleen ja hänen rakastavalle aviomiehelleen?

Hän oli tuntenut ennen ylpeyttä siitä että hänellä oli tavallinen onnellinen perhe, ja nyt siitä oli tullut kuitenkin juuri sellainen perhe, johon hän ei olisi ikinä halunnut kuulua.

Seuraavaksi alkoi väkivalta. Tim ei ollut enää ainoastaan masentunut, hän oli myös vihainen. Hän ei ollut täysin varma siitä mille hän oli vihainen, mutta se ei estänyt häntä vihaamasta ihan kaikkea, ja kaikkia. Hän saattoi alkaa raivota työpaikalla ja aiheuttaa enemmän draamaa kuin mitä oli tarkoitettu. Sen jälkeen hän palasi kotiin ja alkoi kiistellä vaimonsa kanssa. Tv kaukosäädin saattoi syöksyä huoneen poikki ja Rose karkasi kotoa autolla, jottei hänen tarvinnut kestää jatkuvia loukkauksia ja huonoa kohtelua.

Kun Lex palasi kotiin hän näki usein isänsä lyyhistyneenä sohvalla. Lexkin sai osansa väkivallasta ja he karjuivat toisilleen kunnes toinen pakeni epätoivoissaan huoneesta.

Kaikki tuli päätökseen eräänä lauantai-iltana. Lex saapui kotiin ja löysi siellä äitinsä itkemästä ja isänsä huutamasta ja asunto oli kuin sodan jäljiltä.

Lex ei kestänyt enempää. Hän hyökkäsi isänsä eteen ja karjui että tämä kaikki oli hänen syytä. Juominen, väkivalta, se että heidän perhe oli hajoamassa! Tim hiljensi Lexin lyömällä tätä nyrkillä naamaan.

Lex horjui taaksepäin hämmästyneenä. Hän vei käden punaisena kuumottavan poskensa päälle. Rose katsoi vierestä mykistyneenä.

Hänen äitinsä oli aikeissa sanoa jotain, mutta Lex vaan kääntyi pois ja käveli ulos ovesta.

Lexin mitta oli enemmän kuin täysi. Hän palaisi vielä takaisin, mutta vain hakeakseen äitinsä.

Juuri kun he ajattelivat, ettei asiat voisi enää muuttua pahemmaksi, niin virus iski. Enää ei ollut kriisissä vaan heidän perheensä, vaan jokainen maailman perhe.

Osa 4

Kun Lex palasi kotiin pari viikkoa myöhemmin, hänen isänsä oli ottanut hatkat ja hänen äitinsä istui tupakoimassa ja juomassa itseään humalaan. Lex oli lukenut lehdistä, että kuolemaa aiheuttava virus oli liikkeellä kaupungissa, mutta ajatteli tavanomaiseen tapaansa että otsikot pyrkivät vaan herättämään huomiota. Rose näytti hyväksyneen kohtalonsa ja ilmoitti nauttivansa muutamista jäljellä olevista viikoistaan.

Rose oli melko humalassa, mutta pystyi silti kertomaan Lexille, että hänen isänsä oli lähtenyt ulos yksi ilta, eikä ollut palannut takaisin kotiin.

Heidän kotona oli kaamea sotku. Likaisia astioita oli joka puolella keittiötä ja tv:ssä pyöri Gilligans Islands videolta yhä uudestaan. Rose tökki sätkällä koloja käsikirjoitukseen ja puhui mongertavaan tapaan, joka johtui liiasta votkan nauttimisesta.

Lexin oli vaikea uskoa mitä hänen silmänsä näkivät. Kaiken aikaa hän oli kuvitellut hänen äitinsä olevan vahva nainen. Häneen Lex oli aina voinut luottaa, kun Tim oli ajautunut hunningolle. Miten hänen äiti oli saattanut tuohon tapaan vaan luovuttaa? Eikö Rose ollut huolehtinut yhtään siitä, missä hän oli ollut viimeiset pari viikkoa?? Äiti ei näyttänyt edes ilahtuvan nähdessään hänet.

Lopulta Rose päätti lähteä nukkumaan. Lex vaihtoi puhtaat lakanat hänen sänkyynsä ja antoi hänelle lasin vettä ja aspiriinia. Sitten hän palasi takaisin alakertaan ja alkoi siivota – muuttuen koko ajan vihaisemmaksi elämän kohdellessa häntä näin kurjasti.

Hän siivosi pois jotain sanomalehtiä jolloin hänen silmiin osui otsikko: ”Virus - viimeiset kuolonlukemat”. Lex ei voinut uskoa mitä näki. Siinä oli varmasti joku erehdys. Uutisen mukaan kaikissa kaupungeissa tuhansia ihmisiä oli kuollut virukseen.

Seuraavana päivänä Rose kertoi Lexille jutelleensa perhetutun kanssa, joka oli kertonut hänelle eräästä leiristä, jolla opetettiin nuorille selviytymistaitoja, kaupankäyntiä sekä muuta hyödyllistä. Valtio järjesti tämän leirin auttaakseen jälkeen jääviä nuoria ja lapsia sekä valmistaakseen heitä sellaista elämää varten, jossa ei ollut aikuisia.

Lexiä ei tarvinnut kahdesti kehottaa. Hän ei ollut tyhmä. Hän tiesi että elämästä tulisi paljon rajumpaa. Häntä vihastutti yhä se, että hänen elämänsä oli yhtäkkiä ihan päälaellaan ja että hänen äitinsä luultavasti halusi hänet vaan pois jaloista pyörimästä. Lexillä olisi muutama päivä aikaa pakata tavaransa, jonka jälkeen bussi tulisi noutamaan hänet.

Seuraavan päivän Lex yritti saada äitinsä elämää paremmalle tolalle. Hän varmisti että keittiön kaapissa oli tarpeeksi ruokatarpeita ja kaatoi kaiken löytämänsä alkoholin alas viemäristä. Hän piti itsellään kuitenkin yhden pullon, jonka pakkasi mukaan reppuunsa. Hän penkoi myös ympärilleen asunnossa löytääkseen mitä tahansa hyödyllistä – jalokiviä, cd:itä, pattereita. Hän tiesi että niistä olisi jossain vaiheessa hyötyä. Hän ajatteli edelleen että ei ollut pahaksi olla lähtöisin suhteellisen varakkaasta perheestä. Nyt se oli kaiken lisäksi kätevää.

Seuraavana päivänä hän antoi Roselle läksiäispusun, arvaten ettei luultavasti näkisi häntä enää, ja nousi bussiin miettien mihin hän mahtaisi joutua seuraavien viikkojen aikana.

Lex tunsi olevansa ypöyksin maailmassa. Hän ei ollut päiviin ollut yhteydessä kehenkään ystäviinsä eikä tiennyt edes pystyisikö löytämään heitä enää kaaoksen keskellä joka kaikkialla vallitsi. Ehkä jotkut heistä olivat tulossa tälle leirille…