Pre-Tribe

Jay ja Ved

Se päivä, jolloin vauva tuotiin kotiin, muutti Jayn elämän. Jay oli silloin neljä, ja tiesi, että kaikki huomio menisi nyt uudelle vauvalle eikä hänelle. Hän oli tottunut Annie-äidin sekä tätiensä Mauden ja Jackien halauksiin. Tädit olivat heillä usein kylässä ja toivat yleensä Jaylle mukanaan pikkuautoja ja Jayn lempivälipalaa, rusinoita pikkurasiassa.

Jay oli lempeä luonteeltaan, mutta tiesi, että tarvitsi huomiota jostain syystä. Joten kun vauva tuotiin juhlallisesti sisään sen omassa kantotuolissa ja asetettiin Jayn eteen hänen ihailtavaksi, Jay heitti lempiautonsa huoneen halki, nousi ylös, tömisteli jaloillaan ja alkoi huutaa. Annie meni shokkiin, hänen poikansa ei ikinä ollut tehnyt mitään vastaavaa! Vauva alkoi itkeä, ja kohta Annie liittyi mukaan itkuun. Tämä sai myös Mauden pois tolaltaan, ja kun Jackie tuli autotallista kantaen vauvan tavaroita, häntä vastassa oli koko huone täynnä itkeviä ihmisiä.

Jackie lähetti Annien ylös lepäämään ja Mauden tekemään teetä. Hän otti Jayn syliinsä ja halasi tätä tiukasti, kertoen, että tämä oli nyt isoveli, mutta hän tulisi aina olemaan Annien pikku vauva. Jay lopetti nyyhkimisen ja ensimmäistä kertaa hän katsoi pientä vauvaa, joka nyyhki kantotuolissa.

Jackie nauroi ja laittoi Jayn alas hänen omaan tuoliinsa ja avaten kantotuolin otti vauvan syliinsä ja näytti tätä Jaylle. "Tämä on pikkuveljesi. Hänen nimensä on Ved"

Annie tuli alas, kun oli saanut levätä rauhassa vähän aikaa ja oli onnellinen nähdessään Jayn, Jackien ja vauvan yhdessä - Jay oli kertomassa tarinaa pikkuveljelleen.

Kun Sam tuli kotiin sinä iltana, hän näki, että hänen perheensä oli vihdoin täydellinen. Annie ruokki Vediä takan ääressä samanaikaisesti, kun Jay leikki iloisesti autoilla ja selitti Vedille, mitä hän teki.

Jay ei voinut sille mitään, että oli kiinnostunut pienestä vauvasta, jolla oli vaaleat pörröhiukset. Hän jopa tarjoutui auttamaan Annieta vaihtamaan vaippoja!

Jay ja Ved varttuivat parhaina ystävinä. Jay katsoi aina pikkuveljensä perään ja tunsi tarvetta suojella häntä, koska Ved oli niin pieni. Kaikki kommentoivat sitä, kuinka pieni Ved oli: hän oli laiha lapsi, vaikka söi kuin hevonen. Koulussa Vediä kiusattiin hänen pituudestaan ja painostaan. Jay puolusti aina veljeään ja joutui välillä suurin riitoihin Vedin kiusaajien kanssa. Ved oli kiitollinen, että hänella oli veli, joka piti huolta hänestä ja kiusaajat poissa hänen kimpusta.

Molemmat pojat pärjäsivät hyvin koulussa, ja Ved oli etenkin hyvä tietokoneiden kanssa. Ja kun hän tuli vanhemmaksi, hän pystyi istumaan tuntitolkulla kirjastossa etsimässä jotain hänen lempiasioistaan tai kehittelemässä jotain ohjelmaa.

Myös hyvänä opiskelijana Jay oli enemmän kiinnostunut urheilusta kuin kouluaineista ja hänen lempiurheilulajinsa oli koripallo. Hänen pituudellaan ja urheilullisella rakenteella Jay oli kohta kentän ”namupala” ja hänet huomasi upea cheerleader-tyttö, Rochelle. Jaystä ja Rochellesta tuli pari ja pian heidät nähtiin aina kulkemassa rannalla käsi kädessä. He olivat täydellinen pari, ja täydensivät toisiaan hämmästyttävällä tavalla. Molemmat olivat sporttisia ja kävivät usein pelaamassa squashia tai puistossa lenkillä, ja he halusivat myös auttaa yhteiskuntaa.

Rochelle oli traagisesti menettänyt isosiskonsa Sophian leukemialle ja nyt hän ja Jay päättivät auttaa lasten osastolla sairaalassa. Siellä Jay tapasi Megan, nuoren jolla oli isoja unelmia, mutta joka oli jumissa kotona hoitamassa sodassa vammautunutta isäänsä.

Ystävyys alkoi eräänä päivänä sairaalan kahvilassa, kun Mega odotti isäänsä joka oli käymässä fysioterapeutin luona. Jayn ja Megan ystävyys alkoi kun he istuivat pöydässä syömässä rasvaisia chipsejä. Jay tunsi että Mega tarvitsi tukea ja Mega taas että Jay oli reilu tyyppi. Ja hän todella tarvitsi ystävää.

Ved alkoi huomata, että hänen veljensä vietti yhä vähemmän aikaa kotona. Hän oli aina Rochellen kanssa eikä hänellä ollut ikinä aikaa Vedille. Heillä oli ennen ollut hauskaa yhdessä ja Jay oli etsiskellyt Vediä koulussa, mutta nyt Ved vietti kaiken aikansa kirjastossa, jotta kiusaajat eivät olisi hänen perässään. Samaan aikaan Jay vain nautiskeli ihanan tyttöystävänsä kanssa seurustelusta.

Kun Jay oli 16, sattui suuri onnettomuus. Pankissa tapahtui ryöstö ja Samia ammuttiin. Annie ryntäsi sairaalaan, ja koulussa Jaylle ja Vedille ilmoitettin, että heidän piti mennä rehtorin kansliaan; rehtori kertoi että heidän isänsä oli huonossa kunnossa ja he saisivat lähteä heti sairaalaan.

Pojat löysivät äitinsä istumasta odotushuoneen nurkassa. Heidän piti ohittaa matkalla alkoholisteja, huumeaddikteja, vanhoja tätejä ja itkeviä lapsia.

Jay tulisi aina muistamaan seuraavat tapahtumat hidastettuna kuin elokuvissa. Hänen äitinsä istui oranssissa muovituolissa juomassa teetä.

Ja kun hän katsoi vanhemman pojan silmiin, teekuppi lipui hänen käsistään lattialle ja meni rikki ja kuumaa teetä roiskui hänen jaloille, mutta hän ei väräyttänyt silmiään yhtään. Silloin Jay tiesi, että hänen isänsä oli kuollut. Ja hän tiesi, että mikään ei tulisi enää olemaan niin kuin ennen....

Osa 2

Se mitä moni ei ymmärrä on, että kun menettää jonkun läheisen, niin se vaikuttaa elämän sisältöön kaikilla tavoilla. Tämä piti paikkansa myös Jayn kohdalla.

Hän oli ollut niin läheinen isänsä kanssa. Aina se isän "kultapoika", jonka kanssa isä kävi usein kalassa ja patikoimassa, ja parivaljakko löydettiin myös usein takapihalta puhumassa tulevaisuudesta ja siitä minkälaisiin tilanteisiin elämässä saattoi joutua.

Kumpikaan ei voinut kuvitella, että jotain sellaista voisi tapahtua, että Jay ja Ved joutuisivat varttumaan ilman isäänsä.

Jay huomasi, että ainoa tapa selvitä tunnevyörystä oli sulkea tunteet sisälleen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, ainoastaan sallia itsensä itkeä iltaisin kun kukaan muu ei ollut lähistöllä kuulemassa. Tai niin hän luuli.

Vedin makuhuone oli Jayn huoneen vieressä ja Ved kuuli aina iltaisin kuinka hänen isoveljensä nyyhki. Ved meni eräänä iltana veljensä huoneeseen ja toivoi että voisi jakaa surunsa Jayn kanssa. Mutta Jay vain käänsi päänsä pois häpeällisesti ja kielsi, että hänellä oli mitään ongelmia.

Vedillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sulkea myös omat tunteensa sisälleen, hänellä ei ollut ketään jolle jakaa murheensa ja huomasi kohta, että kun hän ympäröi itsensä ihmisillä ja uusilla paikoilla, hän pystyi unohtamaan sen mitä oli tapahtunut, tuskan joka oli särkenyt hänen sydämensä tuhanneksi palaksi.

Ved alkoi olla poissa kotoa ja se aiheutti kitkaa kotona. Jay suuttui Vedille eikä ymmärtänyt, miten tämä pystyi tekemään sellaista heidän äidille, jolla oli jo valmiiksi vaikeaa. Annien piti nykyään lisäksi valvoa iltaisin odottamassa, että hänen nuorin poikansa tulisi kotiin. Välillä hän joutui odottamaan melkein koko yön, ja Ved tuli aina myöhemmin ja myöhemmin kotiin ja hankkiutui yhä enempiin hankaluuksiin.

Aina kun Jay uteli missä Ved oli ollut, hän sai vastaukseksi inhoavan katseen. Mitä Jay muka tiesi? Aina se hurskasteli, aina kotona auttamassa äitiä tiskien kanssa... Ei tehnyt ikinä mitään väärää. Jay ei voinut sietää sitä miten hänen veljensä käyttäytyi, eikä voinut Anniekaan.
Anniekin vetäytyi omiin oloihinsa eikä ollut enää oma sädehtivä itsensä. Hänen silmät, joissa oli kerran ollut niin kirkas hymyilevä katse, olivat nyt tuskan samentamat, joka seurasi kaikesta mitä hän oli menettänyt. Aviomiehen kuoleman päälle hän ei saanut yhteyttä poikaansakaan.
Ved ystävystyi pojan kanssa, jonka veljet olivat tavanneet sairaalassa. He olivat yhdessä aina kun Megan onnistui karata pienestä huoneistosta, jossa hän asui kahdestaan isänsä kanssa.
Jay vietti yhä enemmän aikaa tyttöystävänsä kanssa ja heidän suhteensa oli vahvoilla. Jay huomasi, että pystyi kertomaan asioista Rochellelle, ja vaikka häntä aluksi nolotti itkeä jonkun edessä, hän oppi kuitenkin että Rochellen kanssa se ei haitannut. Hän tunsi salaisuuksien olevan turvassa ja että Rochelle oikeasti ymmärsi häntä. Se johtui varmasti osittain siitä, että Rochellen vanhemmat olivat kuolleet, kun hän oli nuorempi ja Rochelle asui naimisissa olevan isosiskonsa luona.
Jay ja Rochelle lohduttivat toinen toistaan ja tukivat toisiaan ja heistä tuli läheisempiä jokaisen kuluvan päivän ja vuodatetun kyynelen myötä.
Samaan aikaan Ved etääntyi perheestä entistä enemmän ja joutui kaikenlaisiin välienselvittelyihin koulumaailmassa sekä kahakoihin naapureiden ja poliisin kanssa.
Annie väsyi kyselemään Vediltä missä tämä oli luuhannut, keskustelemaan poliisisetien kanssa jotka toivat Vedin kotiin kerta toisensa jälkeen ja hän yksinkertaisesti antoi periksi. Silti hän odotti aina ikkunan luona jotta Ved tulisi varmasti ehjänä yöksi kotiin.

Eräänä iltana Ved palasi kotiin tavallista aikaisemmin ja hämmästyi, kun ketään ei ollut kotona odottamassa häntä. Hänen ylpeytensä kärsi pikku kolauksen ja hän kurkisti Annien huoneeseen, jotta voisi viisastella ettei tämä enää välittänyt hänestä. Ved löysi äitinsä makaamasta sängyllä, kasvot tuhkan harmaina, suu rakkuloilla ja silmät turvoksissa. Mustien huulten lomasta kuului karheaa hengitystä. Vedin kokeillessapulssia, se tuntui vain hyvin vaimeana.
Ved alkoi huutaa veljeään, mutta huomasi olevansa yksin talossa äitinsä kanssa. Tilattuaan ambulanssin, Ved vetäytyi takaisin säikähtäneen pikkupojan rooliin.
Ved ei pystynyt enää torjumaan suruaan, kun tuijotti sitä jälleen kasvoihin, ja samalla voimakas kipu iski häneen jälleen. Nieltyään aikaisemmin surun, jonka hänen isänsä kuolema oli aiheuttanut, hän tunsi sen nyt nousevan jälleen kerran pintaan. Kun ambulanssi saapui, ja sairaanhoitaja mittasi hänen äitinsä pulssia, julistaen hänet sen jälkeen kuolleeksi, Ved meni järkytyksestä ja murheesta pois tolaltaan. Hänet vietiin sairaalaan rauhoittumaan.
Jayhin oltiin sairaalasta yhteydessä ja hänet kutsuttiin saapumaan sinne. Jay ohjattiin syrjäiselle osastolle, jossa hän näki pikkuveljensä käpertyneenä pienen lapsen asentoon ja kyynelet valuivat hiljaisina hänen poskille. Jayn suru pääsi valloilleen, kun hän näki veljensä sillä tavalla, niin pienenä ja yksinäisenä isossa valkoisessa huoneessa. Hän kiipesi sängylle ja piti Vediä tiukasti halauksessa, heidän surun kyynelet virtasivat ja tämä yhteinen suru toi veljekset jälleen yhteen.
Jay ja Ved tottuivat asumaan kahdestaan isossa talossa. Silloin tällöin heidän tädit kävivät vierailulla, mutta jonkun ajan kuluttua hekin saivat viruksen ja kuolivat siihen.
Yhä enemmän aikuisia kuoli virukseen ja maailmasta tuli vaarallinen paikka. Kaikki muuttui todella nopeasti. Kovakouraiset jengit valtasivat katuja ja kahakoita sattui yhtenään.
Veljekset liittyivät muutaman pojan jengiin, jota johti vähän omituinen pyörätuolissa oleva poika. Ved ja Jay saivat tämän ’klaanin’ myötä jotain mihin keskittyä, ja jotain mistä hakea turvaa kaiken epävarmuuden ja väkivallan keskellä.
Jay ja Rochelle alkoivat vähitellen etääntyä toisistaan, ja loppujen lopuksi kun Rochelle lähetettiin asumaan joidenkin sukulaisten luo maaseudulle, Jay oli salaa tyytyväinen. Äitinsä kuoleman jälkeen Jaysta oli tuntunut mahdottomalta avautua kenellekään saati tarjota tukeaan toiselle. Hän koki niin syvää tuskaa, ettei tuntenut voivansa jakaa sitä kenenkään muun kuin veljensä kanssa, joka oli ainoa ihminen, joka todella ymmärsi häntä.

Jay alkoi kyllästyä siihen kuinka Rochelle vakuutteli aina tietävänsä miltä hänestä tuntui ja että hän oli kokenut saman ja olo aikaa myöten helpottaisi. Mitä Rochelle tiesi hänen tuskastaan? Hän oli varttunut tuntematta vanhempiaan. Jay oli kuitenkin tuntenut hyvin molemmat vanhempansa. He olivat jakaneet monet ilot ja surut yhdessä… Miten Rochelle saattoi edes verrata omaa menetystään siihen mitä hän tunsi?
Jayn tunteet kuitenkin muuttuivat, kun juna jossa Rochelle matkusti, syöksyi raiteilta ja kaikki siinä olleet matkustajat kuolivat.
Jay ei pystynyt elää syyllisyytensä kanssa. Miten hän oli kääntänyt Rochellelle selkänsä eikä ollut ottanut vastaan tytön vilpittömästi tarjoamaan turvaa ja rakkautta. Jay halusi kuolla siihen paikkaan. Hän ei kestänyt enempää kipua. Mutta sitten hän katsoi nuoremman veljensä suuntaan ja ymmärsi ettei Vedillä ollut hänen lisäksi muita jäljellä, ja että Ved tarvitsi häntä.
Ymmärrettyään tämän, Jaysta tuli entistä läheisemmät veljensä kanssa ja hän vannoi, että olisi aina olemassa Vediä varten, he vetäisivät yhtä köyttä kuolemaan saakka.
Milloin ikinä se päivä koittaisi…

END.
Kirjoittajan huomio: Tarinaan liittyvä ristiriitaisuus. Sarjassa Jay kertoo Patchille tyttöystävästään, sairaalassa, 4. kaudella, joka kuoli haavauman aiheuttamaan tulehdukseen ennen Teknoihin liittymistä. Vaikuttaa epätodennäköiseltä että Jay olisi lyhyen aikavälin sisällä menettänyt kaksi tyttöystävää näin traagisella tavalla.