Pre-Tribe

Jaffa / Guardian

Jaffan makuuhuone olisi kertonut hänestä ihmisenä paljon. Joka puolella oli kirjoja, joiden otsikot olivat juuri sellaisia, joista vain todelliset kirjaviisaat ovat kiinnostuneita. Hyllyistä löytyi useita fysiikkaa, psykologiaa ja filosofiaa käsitteleviä teoksia ja ympäriinsä lojui myös useita pinoja matematiikankirjoja.

Seiniä peittivät Jaffan lempiaihetta, nimittäin avaruutta, käsittelevät julisteet. Näissä oli kuvia ja diagrammeja kuuhun laskeutumisesta ja Marsin lennoista, Nooan Arkki 3. tutkimusretkestä ja Neuvostoliiton aurinkolennoista.

Lukuun ottamatta ympäriinsä lojuvia kirjoja, huone oli moitteettoman puhdas. Ei homeisia leivänpaloja roskiksessa tai puoliksi juotuja kokistölkkejä. Sängyn alla ei ollut edes likaisia sukkia!

Huone oli hyvin ilmastoitu ja hyvin valaistu. Siellä oli useita ikkunoita ja siististi sijatun vuoteen yllä oli kattoikkuna. Sivuikkunasta aukeni näköala tämän valkoaitaisen talon moitteettomasti leikattujen puutarhojen yli. Jaffan koti sijaitsi keskiluokkaisella alueella Bellevue Valley:ssa.

Jaffan vanhemmat olivat Sheila, joka toimi lääriaseman vastaanottoapulaisena sekä David, joka oli myyntiedustaja. Lisäksi perheeseen kuului ylisyötetty ja hemmoteltu mopsikoira, jolla oli epämiehekäs nimi ’Perky’.

Jaffa oli oman äitinsä silmäterä ja silloin kun Sheila ei ollut syöttämässä Perkylle parasta pihviä, jonka rahalla sai, hän vietti aikaa Jaffan kanssa ja tuhlasi vielä enemmän rahaa poikaansa ja hänen avaruusharrastukseensa.

He menivät usein kahdestaan Lakeview:n observatorioon katsomaan viimeisintä näyttelyä ja Sheila ihmetteli poikansa laajaa tietämystä avaruudesta.

Perinteeksi muodostui käväistä kotimatkalla teellä kuuluisassa Bogarde’n teehuoneella jossa Sheila esitteli älykästä poikaansa hänen bridge pelitovereilleen.

Jaffa tuli äitinsä kanssa erityisen hyvin toimeen ja hänestä oli Sheilalle seuraa silloin kun hänen miehensä oli työmatkoilla myymässä vakuutuksia pienille vanhoille naisille, jotka eivät ymmärtäneet omaa etuaan ja jotka luopuivat vaivalla hankkimistaan säästöistä, koska tämä herttainen mies neuvoi heille niin.

David rakasti Sheilan tavoin poikaansa ja hän istui joskus viikonloppuisin Jaffan kanssa kahdestaan talon katolla, ja he katselivat yhdessä yläpuolella näkyviä tähtiä ja planeettoja.

Jaffa nautti elämästään. Häntä hemmoteltiin niinkuin ainoaa poikaa on tapana ja hän rakasti saamaansa huomiota ja arveli monien luokkatovereidensa jäävän sitä vaille. Poloista Martinia esimerkiksi ei koskaan huomattu, koska hänen veljensä Bray oli perheen keskipiste. Jaffalla ei ollut onneksi vastaavia huolia kilpailevista sisarista!

Jaffa oli jota kuinkin nörtti ja hyvin kirjaviisas, ja viihtyi yksinään koulussa. Hän piti matalaa profiilia ja teki tehtävät ajallaan mutta harmitteli niiden helppoutta. Hän halusi haastaa ajatuksiaan ja viettikin lounastauon kirjastossa etsien tietosanakirjoja sekä opettajien käyttämiä lähdeteoksia.

Koulupäivän päättävä kellon pirinä oli aina tervetullut ääni Jaffalle, joka istui aina opettajan vieressä bussin etuosassa, innokkaana pääsemään kotiin niin pian kuin mahdollista jotta hän voisi lukea lisää ja tehdä muistiinpanoja tähtien liikkeistä.

Eräänä aurinkoisena iltapäivänä huolestunut rehtori tuli luokkaan ja kutsui Jaffan käytävään. Hänet ohjattiin taksiin ja lähetettiin sairaalaan sanomaan jäähyväisensä yllättäin parantumattomasti sairastuneelle isälleen.

Jaffa ei ymmärtänyt mitä Davidille oli tapahtunut – sinä aamuna hänen isänsä oli ollut tavanomainen hyväntuulinen itsensä lähtiessään töihin ja nyt David kuitenkin makasi siinä eristetyllä osastolla joidenkin todella sairaiden ihmisten joukossa.

Mitä oikein oli tekeillä?

Osa 2

Osasto 27 oli pimeä ja kostea kuolemalta haiseva paikka. David näytti olevan ihan väärässä paikassa siinä narisevassa vanhassa sairaalasängyssä.

Jaffa piti tiukasti äitinsä kädestä kiinni, ja he katsoivat vieressä epäuskoisina ja kauhistuneina, kun David veti viimeisiä henkäyksiään.

Sheila ei voinut ymmärtää miten hänen miehensä saattoi sairastua niin yllättäen ja tauti edetä näin nopeasti. Hänen kysymyksiinsä ei kuitenkaan vastattu vaan ne koettiin kiusallisina ja hänet ohjattiin ulos osastolta.

Jaffa ja Sheila istuivat vieretysten vuoron perään nyyhkien ja kysyen että miten ja miksi jotain näin kamalaa oli tapahtunut Davidille.

Seuraavien viikkojen aikana yhä enemmän naapuruston ihmisiä katosi ja uutisissa oli huolestuttavia juttuja viruksesta, joka oli vaatinut jo useita uhreja ja aiheuttanut perheille traumoja.

Jaffa yritti kovasti pysyä vahvana ja tukea äitiään, mutta hän muuttui masentuneemmaksi mitä enemmän aikaa kului. Hän yritti keskittyä koulutehtäviin, mutta ne eivät jaksaneet kiinnostaa häntä. Miten hänen pitäisi voida jatkaa elämäänsä, kun kaikki oli ihan hajalla?

Kotona ei ollut myöskään mukavaa. Sheila oli ajautunut epätoivoon ja pelkäsi, että hänelle kävisi samoin kuin Davidille. Hän saattoi tuijottaa peilikuvaansa tuntikausia ja yrittää löytää viruksesta kieliviä merkkejä.

Ei kulunut kauan kun jotain tosiaan ilmeni. Eräänä iltana hän huusi poikaansa apuun, auringon laskeutuessa juuri mailleen. Jaffa meni katsomaan mikä oli hätänä ja löysi äitinsä lyyhistyneenä kylpyhuoneen lattialla, puristaen kädessään veristä nenäliinaa.

Hänen nenänsä ei lakannut vuotamasta ja hänen naamansa oli turvoksissa ja rakkuloiden peitossa. Hän oli hysteerinen ja hänen karmivat huudot saivat Jaffan tärisemään kauhuissaan. Ambulanssilla kesti ikuisuuden saapua paikalle ja sinä aikana Jaffan mieli oli romahtanut. Hän oli vetäytynyt jonnekin hiljaiseen paikkaan pidellessään äitiään käsivarsillaan. Hän teeskenteli olevansa jossain ihan muualla, kaukana sieltä, toisella planeetalla. Siellä missä ei ollut mitään tietoa tästä pahasta viruksesta.

Äitinsä kuoleman jälkeen Jaffa palasi takaisin koulun penkille. Hän ei tiennyt minne muuallekaan menisi, ja tuttu kouluympäristö ja rutiini lohdutti häntä vähän.

Suunnilleen näihin aikoihin hänen luokkatoverinsa Martin oli alkanut käyttäytyä vähän oudosti, ja Jaffa huomasi tuntevansa vetoa tätä hukassa olevaa ja vihaista poikaa kohtaan.

Martin oli muuttanut pois vanhempiensa talosta ja asui käyttämättömässä varastorakennuksessa. Jaffa muutti sinne asumaan hänen seuraksi. Yhdessä he keskustelivat vihasta jota tunsivat maailmaa kohtaan ja alkoivat tehdä siitä uutta elämäntapaa. Martin muutti nimensä Zootiksi ja ajan myötä he alkoivat kerätä joukkoonsa yhä enemmän hukassa olevia nuoria.

’Power and Chaos’ oli se tapa joka auttaisi heidät tämän painajaisen yli, ei ollut olemassa muuta tapaa. Kun Jaffa hyvästeli aikaisemman elämänsä, hän huomasi että hänellä viimein oli jotain mitä odottaa. Hurjat oli hänen uusi perheensä ja Zoot johtaisi häntä uuteen alkuun.

Jaffa hyväksyi uudeksi nimekseen ‘Guardian’in. Hänen tehtävänsä oli varmistaa että klaani pysyi vahvana ja että vain oikeanlaiset nuoret pääsivät sisään klaaniin. Guardian oli Zootin arvokkain luottohenkilö ja piti huolen siitä ettei kukaan uhannut Zootia.

Mutta tämä ystävyyssuhde oli alusta alkaen tuhoon tuomittu…. ’Power and Chaos?’ No nimenomaan!