Pre-Tribe

Gel

'Tornado' karavaanikylä oli niiden asuinpaikka kellä ei ollut kotia.
Numero 6 ”mun osa paratiisia” oli keskellä kylää ja kaikki tiesivät vaunun omistajan. Betsy työskenteli tunnetun kosmetiikkayrityksen, Glowellin, myyjänä, ja hän toi eloa naapurustoon. Betsy oli hyvin pidetty henkilö, joka saattoi käden käänteessä järjestää juhlat ja hänen ovensa oli aina auki.

Hän ripusti tuikkivia valoja asuntovaunun ikkunoiden ympärille ja suurimman osan aikaansa hän loikoili pihatuolissaan viheriöllä, jota hän kutsui nurmikoksi, vilkutti ohikulkijoille ja juoruili naapureiden kanssa. Hänen naurustaan ei voinut erehtyä ja hänen äänensä oli kuin kellojen kilkatus. Ihailijoita kerääntyi Betsyn ympärille, jotka odottivat kutsua nurtsille hänen viereensä nauttimaan jääteetä ja Betsyä seurasi asuntovaunuun sisälle useampia miehiä kuin mitä työskenteli paikallisessa tehtaassa!

Betsy ei osannut pysyä parisuhteessa. Hän oli kipakka nainen, joka tiesi mitä halusi, ja hän ei todellakaan halunnut miestä joka juurruttaisi hänet aloilleen. Hän rakasti sitä kun tytöt kokoontuivat hänen luokseen pelaamaan korttia ja hän kävi usein Glowellin seminaareissa. Hän nautti siitä kun sai olla vapaa ja tehdä mitä halusi! Mikään suhde jossa hän oli ollut, ei ollut kestänyt 6 kuukautta kauempaa, ja se oli hänen mielestä hyvä niin. Näin Betsy ajatteli kunnes hän tuli raskaaksi.

Anderson pysyi Betsyn vierellä koko sen ajan kun hän kantoi tytärtään masussa, mutta lähti Gelin ollessa seitsemän kuukauden ikäinen. (Gel nimettiin Betsyn suosikki luomivärisävyn mukaan.) Anderson lähti kotoa, nousi loppuunkäytetyn Harleynsä selkään ja ajoi pois auringon painuessaan mailleen – mukanaan hän vei kaikki keksirasiassa olleet säästöt ja Betsyn kaikki korut.

Betsy oli onnekas siinä suhteessa, että hänellä oli hyviä naapureita, jotka auttoivat häntä ja vauvaa. Geliltä ei jäänyt koskaan puuttumaan rakkautta. Kylän kotkottavat naiset hyysäsivät häntä, he kaikki tuoksuivat Glowellin numero 4 hajuvedelle tai Glowellin ihovoiteelle ja jakoivat mielellään halauksia.

Betsy ja Gel olivat ylimpiä ystävyksiä ja käyttivät kaiken aikansa yhdessäoloon. Gel nappasi käteensä kosmetiikkalehtiä, joita Betsy jakoi ohikulkijoille Bellevuen hienostokorttelissa, ja katseli lastenrattaistaan ohi menevää maailmaa. Gel oppi lukemaan auttaessaan äitiä jakamaan lehtisiä ja lukiessaan värikkäitä tuoterasioita. Betsy oli ilahtunut kuullessaan Gelin ensimmäisen sanan joka oli ”Glowell”.

Gelin suosikkiaikaa olivat kesät kun ihmisiä tuli heille kylään ja he grillasivat yhdessä ja laiskottelivat nurmikolla pihatuoleissa. Naiset upottivat heidän kauniit lakatut varpaansa kahluualtaaseen ja Gel pärskytteli vettä ympäriinsä onnellisena. Kun tuli pimeää, Gel kääriytyi huopaan ja katseli hypnotisoituneena, kuinka valot tuikkivat asuntovaunun ikkunassa. Hän nukahti äitinsä käsivarsille lämpimän tuulahduksen koskettaessa hänen kasvojaan ja naisten nauraessa, jutellessa ja juoruillessa pitkälle yöhön.

Betsyllä oli useita poikaystäviä Gelin kasvaessa, mutta hän ei luottanut kehenkään heistä, ei enää Andersonin kurjan tempun jälkeen. Gel oli tottunut siihen, että talossa oli uusi ’setä’ harva se viikko ja hänen asenteensa miehiä kohtaan kehittyi näihin aikoihin. Flirttailu oli hyväksyttävää jos siten ansaitsi lämpimän päivällisen. Mutta parisuhteita tuli välttää. Ainakin niin Betsy aina sanoi.

Osa 2

Aika kului ja Gel nautti elämästä. Hänellä oli hauskaa koulussa. Hän ei niinkään ollut hyvä kouluaineissa, mutta Gel oli perinyt äidiltään valovoimaisen luonteen, ja niin luokkatoverit kuin opettajatkin pitivät hänestä.

Gel piti siitä kun sai leikkiä muiden lasten kanssa ja hän riemastui siitä, kun karavaanikylään muutti uusi perhe. Vanhin tytär Delilah oli lumoutunut Gelistä hänen meikkeineen ja tyylivinkkeineen. Tytöt saattoivat istua tunteja yhdessä ja selata viimeisimpiä muotilehtiä, jutella siitä missä asuisivat kun heistä tulisi malleja.

He selailivat muotilehtiä jälleen eräänä päivänä, kun vastaan tuli artikkeli, jossa luki että Glowellin tehdas lopetetaan ja monet menettävät työpaikkansa. Betsy oli selvästi poissa tolaltaan hänen palatessa kotiin kierrokseltaan sinä iltana. Hän kertoi Gelille, että hänetkin oli irtisanottu. Eikä siinä vielä kaikki. Kaveri jota hän oli tapaillut viime aikoina, Joe setä, oli juuri hylännyt hänet! Tämä oli ensimmäinen kerta kuin sellaista tapahtui. Betsy oli aina ollut se joka hyvästeli poikaystävänsä, ei koskaan toisin päin.

Gel ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt äitiään surullisena. Betsy oli aina niin täynnä energiaa ja myönteisyyttä, aina nauru herkässä ja valmis hauskanpitoon. Nyt näytti kuitenkin siltä kuin valo olisi sammunut. Hänen ei tarvitse nousta enää ylös mitään varten, Betsy sanoi. Tornado kylän asukkaat olivat menettäneet häneen mielenkiintonsa.

Toiset naiset, joilla oli kiehtovat ammatit kaupungin isoissa ostoskeskuksissa olivat nyt kylän nähtävyyksiä ja he pitäisivät lauantai-iltojen parhaat kemut.

Eräänä iltana Gel kuuli selvästi musiikin, kun yritti saada äitiään kokeilemaan ’Glamourpuss’ kynsilakkaa, jonka Oneida asuntovaunu neljästätoista oli antanut hänelle. Mutta Glamourpuss ei vetäisi ikinä vertoja Glowellille, sanoi Betsy joka töytäisi putelin Gelin käsistä ja sinkosi seinään. Gel katsoi lamaantuneena äitinsä itkemistä samaan aikaan kun kirkkaanpunainen kynsilakka lähti hitaasti valumaan alas seinää pitkin.

Betsy kokosi itsensä pian ja siivosi kynsilakan pois.Mutta kumartuessaan pyyhkimään puinaista lakkatahraa lattiasta, Gel huomasi Betsyn kaulalla olevat rakkulat. Ne olivat mustia isoja rumia näppyjä. Gel huusi järkyttyneenä, ja Betsy tiesi heti mitä hän oli nähnyt. Hän nosti käden kaulalleen ja yritti peittää rakkulat hiustensa alle. Mutta hän ei pystynyt peittelemään sitä että oli sairas.

Aina uuden päivän vierähtäessä hänestä tuli entistä veltompi ja pian hän yritti peitellä ympäri kehoansa ilmestyviä rakkuloita, jotta Gel ei huomaisi niitä. Gel yritti pitää huolta äidistään parhaansa mukaan. Hän lämmitti valmisaterioita mikrouunissa, ja teki lukemattomia lasillisia jääteetä, joissa oli paljon C-vitamiinia sisältävää sitruunaa. Betsyn sairaus kuitenkin paheni ja lopulta Gel lähti lääkäriasemalle. Hän anoi tohtori Murphya käymään heidän luona ja tarkastamaan hänen äitinsä.

Vanhemmanpuolinen lääkäri oli tuntenut Gelin koko hänen elämän ajan – mies oli jopa synnyttänyt hänet! Oli äärimmäisen raskasta kertoa Gelille, että hänen äitinsä teki kuolemaa. Lääkäri kertoi Gelille viruksesta, johon monet olivat kuolleet ja hän uskoi että niin tekisi Betsykin pian.

Gel istui äitinsä sängyn reunalla loppuun asti. Hän kampasi Betsyn hiuksia ja lakkasi hänen kynsiä uudella lakalla, Betsyn katsoessaan tytärtään viimeistä kertaa. Gel halusi välttämättä laittaa äitinsä tuhkat vanhaan Glowell kartonkirasiaan, jonka hän hautasi vanhan pajupuun alle karavaanikylän reunalle. Sen jälkeen hän pakkasi tavaransa ja käveli kaupunkiin välittämättä naisista jotka yrittivät suostutella häntä jäämään sinne asumaan heidän kanssa.

Hän ei halunnut enää koskaan nähdä kotikyläänsä. Siellä oli ihan liikaa muistoja ja ainoa keino päästä eteenpäin elämässä oli jättää entinen elämä taakse ja aloittaa alusta.

Saavuttuaan kaupunkiin Gelin onnistui heti hankkia töitä. Hänet pestattiin pienen lounasravintolan kassaneidiksi kaupungin huonomaineisella seudulla. Hän sai paikan vain siksi että omistaja luuli hänen olevan paljon vanhempi kuin mitä hän oli. Siitä oli siis apua, että hän oli harjoitellut kaikki päivät meikkaamaan! Sitä paitsi aikuisia työntekijöitä oli vaikeaa löytää niin isossa kaupungissa.

Ryhmä nuoria tuli ravintolaan, jotka selvästi pitivät meikeistä yhtä paljon kuin Gel. Hän alkoi viettää aikaa heidän kanssa. He olivat kovaääninen ja huomiohakuinen porukka, ja räpyttelivät aina ripsiään ohikulkeville kundeille. Täydellinen jengi Gelille. Hän saattoi piiloutua toisen persoonan taakse ja näytellä että oli joku toinen, joku jolla ei ollut tarinaa kerrottavana, ei muistoja jotka kummittelivat öisin hänelle…