Pre-Tribe

Ellie ja Alice

Elämän eteen sai nähdä vaivaa, mutta kenellekään ei tullut mieleen valittaa sen vuoksi. Kaikki tiesivät, että heidän täytyi työskennellä ryhmänä, jotta he saisivat ruokaa syödäkseen ja tuotetta myytäväksi. Maatila oli sitä paitsi upea paikka elää! Siellä oli tarpeeksi tilaa koko perheelle ja sinne mahtui vielä lisärakennus, jossa he pitivät yllä majataloa vieraille.

Alice rakasti elämää maatilalla. Hän ei voinut ajatellakaan asuvansa missään muualla. Maatilan takana olevat vuoret hohtivat vaaleanpunaisina joka ilta auringon laskun aikaan ja niinä hetkinä Alice tunsi olevansa lähempänä äitiään kuin muulloin.

Gertie menehtyi Alicen ollessa pieni tyttö – pikkusisaren Ellien synnytys oli vienyt Gertien voimat kokonaan. Kätilö saapui ajoissa paikalle pelastamaan vauvan, mutta ei voinut auttaa enää Gertietä.

Alicella oli ollut läheiset välit äitiinsä ja hän vietti varmasti kaiken ajan jonka löysi pikkusiskonsa kanssa. Oli tärkeää, että Ellie tuntisi äitinsä. Vaikka hän ei saisi tunteakaan Gertietä ihmisenä, Alice halusi olla varma, että Ellie tiesi millainen äiti oli ollut luonteeltaan ja mitä mieltä hän oli ollut asioista.

Ellie siis kasvoi tietäen, että äiti oli rakastanut heitä hyvin paljon, vaikka ei ollut itse koskaan nähnytkään häntä, ja hänellä oli välittävämpi ja rakastavampi isosisko kuin hän olisi voinut toivoa. Siskot olivat niin läheisiä, että sellaista on vaikea kuvitella, ja he jakoivat hyvillä mielin askarensa maatilalla.

Alice auttoi isäänsä Richardia pelloilla ja hänelle kuului myös kanalan ja sikojen hoito. Hän nautti eläinten seurasta ja hänen mielestä niiden kanssa oli oikeasti mukavaa viettää aikaa!

Ellie oli sen sijaan vastuussa majatalosta ja hänestä oli hauskaa huolehtia vieraiden ruokailusta ja pitää huolta vieraista. Ellie piti mökin siistinä ja hänellä oli aina liedellä kiehumassa jotain hyvää siskolleen, isälle ja muille maatilalla työskenteleville.

Osan siitä sai lisäksi eräs perheen kanssa asuva hyvin tärkeä henkilö – isoisä Moses. Hän oli todella vanha, mutta kukaan ei tuntunut tietävän hänen tarkkaa ikää. Moses oli sitä paitsi ollut vakoojana yhdessä sodassa! Hänellä oli tapana istua taka-verannalla ja kertoa Ellielle keinutuolissa keinuen tarinoita menneisyydestään, sitä kesti yleensä tunteja.

Isoisä Moses kiehtoi Ellietä. Moseksen urotöiden kuunteleminen synnytti hänessä jo varhain intohimon ratkaista arvoituksia. Hänet saattoi usein löytää konttaamasta ympäri majataloa, kun hän yritti löytää johtolankoja johonkin keksimäänsä arvoitukseen. 10-vuotiaana Ellie teki perheelleen jonkin aikaa uutislehteä, jossa hän kertoi löytämistään tavaroista!

Elliellä ja Alicella oli hyvä lapsuus, vaikkei heillä ollutkaan äitiä. He ymmärsivät helposti, mitä toinen oli vailla, koska olivat niin läheisiä. He varasivat joka päivälle tarpeeksi aikaa lähteäkseen pulikoimaan järveen. Matkalla takaisin mökille he keräsivät aina villikukkia, jotka voisivat antaa isoisälleen Mosekselle. Hän oli liian vanha kävelemään tiluksilla ja häneltä meni ohi niittyjen vaihtuva väriloisto.

Ridghard katseli tyttäriensä juoksentelua peltojen halki ja hymyili itsekseen. Hän osasi arvostaa elämäänsä jossa oli niin paljon iloa, ja hän oli mielestään onnekas. Hänellä oli ikävä Gertietä, mutta hänelle oli siunattu kaksi tervettä ja iloista lasta, sekä vakaa ja hyvätuloinen farmi.

Hänen oli pakko nauraa aina kun Ellie yritti pomotella isosiskoaan. Siinä pikkuisessa oli kyllä intoa ja asennetta! Puolusti aina omia näkemyksiään, vaikka Alice (joka oli paljon isompi ja varmasti hyvin paljon vahvempi) yritti aina työntää jotain kotitöitä pienemmän harteille. Kerrankin, jotta voisi flirttailla jonkun komean uroon kanssa! Ellie ei sulattanut semmoista ja sinä päivänä kanalassa käytiin aika kova tappelu. Sen Ellie kaikesta huolimatta voitti. Richard ihaili sitä piirrettä nuorimmaisessaan, mutta hän ihaili myös Alicessa sitä, että hän rakasti sisartaan niin paljon että jätti asian sikseen.

Päivät kuluivat ja tyttäret kasvoivat. He kävivät koulua kirjeenvaihtona. Molemmat olivat älykkäitä oppijoita ja Richardilla ei ollut epäilystäkään siitä etteivätkö he pärjäisi elämässä.

Osa 2

Ellie osoitti että hänellä oli bisnestajua pyörittäessään majapaikka-ravintolaa, ja perhe ansaitsi sillä hyvin elantonsa. Kaikki sujui erinomaisen hyvin. Kun hän siis eräänä päivänä palasi kesken töiden itkuisena isänsä luokse, Richard huolestui tyttärensä kasvoilla olevasta ilmeestä.

Itkun lomassa Ellie selitti menneensä yhteen vierashuoneista kutsumaan rouva McGinnityn lounaalle ja oli löytänyt rouvaparan kuolleena sängystä! Richard ryntäsi takaisin tilalle soittamaan ambulanssin.

Kun ambulanssi saapui, sitä seurasi muutama poliisiauto, jotka tulivat ottamaan selvää että oliko iäkkään rouvan kuolemassa mahdollisesti jotain epäilyttävää. Ambulanssista astuvat sairaanhoitajat samoin kuin poliisit käyttivät hengityssuojaimia ja heillä oli mukanaan jonkunlaista ilmanraikastinta, jota he sumuttelivat ympärilleen. Ellie silmäili heitä levottomana paikaltaan keittiönpöydän äärestä, ja hänen hermonsa olivat niin riekaleina että hän pystyi tuskin juomaan teetään.

Kun Ellien korviin kantautui että rouva oli kuollut virukseen, joka vaivasi vanhempaa väestöä, hän hermostui toden teolla. Hän ryntäsi pahinta peläten Isoisä Mosesin luokse. Kun hän saapui talon takakuistille, hän näki isoisänsä siellä lyyhistyneenä maassa. Hän oli pudonnut kiikkustuolista ja makasi vihreän sappinesteen keskellä.

Alice oli kumartuneena hänen puoleensa, ja kyynelet valuivat hänen kasvojaan pitkin. Kumpikaan siskoista ei suostunut uskomaan, että Isoisä Moses oli todellakin poissa. He olivat aina uskoneet että hän eläisi varmasti ikuisesti! Samaiset sairaanhoitajat vahvistivat että isoisän oli tappanut sama virus.

Richard masentui isänsä ja McGinnityn kuolemasta ja vetäytyi omaan huoneeseensa. Hänen ympärillä sattuneet kuolemantapaukset muistuttivat häntä siitä kuinka hänen vaimonsa Gertie oli menehtynyt hänen syliinsä.

Alice ja Ellie yrittivät parhaansa mukaan rauhoitella muita vieraita, mutta se oli yhtä turhan kanssa. Nähtyään naamioin varustautuneen sairaalahenkilökunnan ja poliisit, kaikki vieraat karkasivat säikähtäneinä autoihinsa ja ajoivat suoraa päätä takaisin kaupunkiin.

Yksi tilan työntekijöistä oli kuullut viruksesta ja neuvoi tyttöjä desinfioimaan koko tilan – hän oli kuullut huhuja, ettei se ollut vaarallinen ainoastaan vanhoille ihmisille. Hän toivoi että he ymmärtäisivät tilan isäntinä, että hänen ja muiden työväen pitäisi ottaa tilanteen vakavuus huomioon ja palata perheidensä luokse.

Alice ja Ellie joutuivat vasten tahtoaan hyvästelemään miehet jotka olivat työskennelleet heidän palveluksessa ikuisuuden. He halasivat toisiaan ja pelkäsivät sitä mitä olisi tulossa.

Ei kulunut kauankaan kun tytöt huomasivat että Richardia vaivasi muukin kuin pelkkä masennus. Tytöt hoitivat isäänsä ja yrittivät pysyä rauhallisina. Alice oli Ellietä vahvempi niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja otti tehtäväkseen huolehtia heidän isästä, kun tauti eteni.

Ellie yritti parhaansa mukaan hoitaa maatilan tehtäviä ja vietti paljon aikaa pellolla käyden päänsä sisällä keskusteluja äitivainajansa kanssa. Kun hän eräänä iltapäivänä nosti katseensa ja näki äitinsä kuvajaisen, hän tiesi välittömästi että hänen piti kiirehtiä päärakennukselle niin pian kuin mahdollista. Hän ehti sinne juuri ja juuri sanomaan hyvästit isälleen. Tämä piti tyttöjen käsiä omissaan ja itki hiljaisia kyyneliä sulkiessaan silmänsä viimeisen kerran.

Alice ja Ellie hautasivat isänsä Gertievaimon ja Isoisä Moseksen viereen perheen omistamalle tontille metsään.

Sisaret pitelivät toisistaan tiukasti kiinni ja tekivät vakaan lupauksen siitä ettei mikään tai kukaan ikinä erottaisi heitä. He olivat siskoja ja ystäviä. He olivat nyt ainoat keitä oli heidän perheestä jäljellä.