Pre-Tribe

Dee

Alexin unelma toteutui, kun hän pääsi asumaan kaupunkiin. Tyttö oli kotoisin maaseudulta ja hän oli unelmoinut kaupunkielämästä niin pitkään että se tuntui ikuisuudelta.

Kaksikymmentäneljävuotiaana hän tutustui paikallisessa pubissa mieheen, joka oli matkustanut maaseudulle iskemään naisia. Jim oli komea, älykäs, kiltti, vilpitön ja sinkku – hyvin pian hän ja Alex olivat solmineet avioliiton keskenään.

He menivät naimisiin puutarhassa Alexin vanhempien maatilalla. Ne olivat kauniit häät. Se maatila oli kuulunut perheelle sukupolvien ajan. Vasta poimittujen kukkien tuoksu ja lempeät kesätuulahdukset vaikuttivat yhä Alexin mielessä hänen hyöriessä uudessa pienessä keittiössään, pulskan vatsan kanssa, odottaen esikoistaan.

Vaikka se olikin pikkuruinen keittiö niin Alex ei toivonut muuta. Hän näki koko kaupungin yli korkeasta asunnostaan sektori 9:n alueella; hän istui joka päivä ikkunan äärellä katsoen vilkasta kaupunkielämää, joka avautui hänen silmiensä eteen.

Alex vietti itsekseen paljon aikaa. Hän ei tuntenut montakaan ihmistä kaupungissa ja hän oli hermostunut Jimin työtuttavien ja näiden vaimojen seurassa. Alex oli silti onnellinen ja uskoi tulevansa yhä onnellisemmaksi, kun lapsi olisi syntynyt ja heistä olisi toisilleen seuraa.

Deen synnytys kesti pitkään. Jim uskoi, ettei se ikinä loppuisi, mutta ei hetkeksikään poistunut Alexin viereltä näiden 36 tunnin aikana. Kun Jim sai sitten vastasyntyneen lapsen pideltäväksi käsivarsilleen, hän uskoi kuolleensa ja nousseensa taivaaseen.

Elämä oli niin täydellistä kuin se saattoi olla tälle pienelle perheelle. Jim yritti päästä lähtemään töistä joka päivä aikaisin, jotta ehtisi kylvettää vauvan. Alex seurasi sitä kylpyhuoneen ovelta liikuttuneena. Hän ei saattanut uskoa tällaisen onnen osuneen hänen kohdalle. Loppujen lopuksi hänhän oli vain yksinkertainen maaseudun tyttö ja tässä hän nyt eli komean, menestyneen ja rakastavan aviomiehen kanssa, joka kylvetti heidän tyttövauvaa. Alexin elämässä olivat asiat kohdillaan.

Ja elämä muuttui vain paremmaksi! Jim sai ylennyksen töissä ja hän osti upouuden asunnon rakkaalle vaimolleen ja heidän tyttärelle, Martina Keys nimisestä hohdokkaasta lähiöstä. Deestä kasvoi poikatyttö, joka seitsemän vanhana kiipeili puissa, rullalautaili ja heitti kiekkoa yhtä hyvin kuin kuka tahansa naapuruston poika ja paremminkin.

Alex rakasti lähiöelämää ja tutustui moniin naapureihin, joten hän oli vielä onnellisempi kuin aikaisemmin keskustassa asuessaan.

Jimin työasiat luonnistuivat hyvin ja vapaa-ajallaan hän nautti golfin peluusta, joka kuului hänen työsuhde-etuihinsa.

Dee oli hyväluonteinen lapsi ja tuli toimeen useimpien koulukavereidensa kanssa. Hän hakeutui luonnostaan poikien seuraan kasvuvuosinaan ja vietti enemmän aikaa ikäistensä poikien kuin tyttöjen kanssa

Mikään ei olisi voinut mennä paremmin – kunnes Jim kertoi olevansa rakastunut tyttöön, joka työskenteli golfklubin baarissa.

Alex oli järkyttynyt. Hän haki lohtua pullosta, eikä halunnut millään lähteä käymään ulkona talosta.

Jim muutti pian pois heidän luota ja siirtyi maaseudulle uuden vaimonsa kanssa.

Dee ei tiennyt mitä ajatella. Hän oli niin tottunut mukavaan ja vakaaseen elämään että hän vetäytyi omiin oloihinsa ja yritti parhaansa mukaan unohtaa, että asiat olivat muuttuneet.

Dee ymmärsi elämänsä muuttuneen pysyvästi vasta silloin, kun hän näki eräänä iltapäivänä kotimatkalla koulun jälkeen ajotielle pysäköidyn ambulanssin.

Alex vietiin sairaalaan. Epäiltiin alkoholin yliannostusta. Jim ryntäsi maaseudulta sairaalaan katsomaan Alexia hänen viimeisinä elonhetkinään. Letkuihin kiinnitettynä ja monitorin piipittäessä hypnoottisesti taustalla, Alex kuoli sinä päivänä.

Taivaalta satoi vettä kaatamalla ja Dee halasi polviaan istuessaan lattialla äitinsä sängyn vieressä. Hän keinui levottomasti paikallaan kuunnellen isänsä epätoivoista valitusta, joka oli nyt herännyt tuntemaan sitä syyllisyyttä, mitä hänen olisi pitänyt tuntea kuukausia sitten, jolloin hän oli lähtenyt.

Dee ja Jim vietiin lopulta toiseen huoneeseen, ja heille kerrottiin, ettei Alex ollut kuollut alkoholin yliannostukseen, vaan virukseen joka oli ollut uutisissa viimeaikoina. Kuullessaan tämän Jim ryhdistäytyi nopeasti; unohtaen äskettäisen syyllisyydentuntonsa, hän tunsi yhtäkkiä tarvetta soittaa toiselle naiselleen. Jim kehotti naista tulemaan hänen kanssa testattavaksi kyseisen taudin varalta.

Jimin käytös inhotti Deetä ja hän oli surun murtama joten hän palasi omin päin kotiin. Kun Jim soitti hänelle sinä iltana ja aneli häntä antamaan anteeksi sekä tarjosi Deelle uutta kotia luonaan maaseudulla, Dee katkaisi puhelun.

Hän kieltäytyi hyväksymästä isänsä anteeksipyyntöjä eikä tunnustanut häntä isäkseen enää, joten hän muutti kadulle asumaan. Jollain tapaa Dee tunsi olevansa lähempänä äitiään kuin koskaan aikaisemmin, muistaessaan kuinka Alex oli rakastanut kaupunkia ja sen vilinää.

Kaupunki oli jatkuvassa muutostilassa, sillä joka päivä lisää aikuisia kuoli virukseen ja lapsia muutti kadulle asumaan.

Dee tuli poikatyttönä melko hyvin toimeen ja onnistui järjestämään elämänsä kelvolliseksi kaupungin kujilla. Dee tottui uuteen tapaan elää ja hänellä oli lukuisia ystäviä, joihin hän saattoi luottaa toisin kuin oli ollut joidenkin perheenjäsenten kanssa.

Toisinaan hän mietiskeli sitä, mitä hänen isälleen oli mahtanut tapahtua ja tunsi tuskaa, mutta hän ei antanut näille ajatuksille ja itkulle sijaa. Hän oli liian touhukas auttamaan toisia, jotka olivat vasta ilmestyneet kaduille, yritti pitää heidät erossa Hurjista, Valituista, Demon Dogseista ja Hermiiteistä.

Eräänä päivänä hän sitten kuitenkin itki. Dee itki kaikki surun kyynelet mitä oli pitänyt kauan sisällään. Kun joku sitten halasi häntä, ja sanoi että kaikki muuttuisi paremmaksi, niin Dee ei voinut uskoa häntä.

Mutta tuo henkilö kertoi Deelle, että kaikki aikuiset olivat kuolleet ja ettei heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa elämäänsä. Hän sanoi, että Dee huomaisi itse miten asiat näyttäisivät paremmalta, kun tämä vaan pyyhkisi pois kyynelet ja liittyisi hänen klaaniin.

Dee ei ollut niin varma siitä – mutta Moz osasi olla päättäväinen.