Pre-Tribe

Darryl

Stoneybrook sijaitsi kukkuloilla noin 150 mailia kaupungista itään. Se oli maatila joka oli ollut Fletcherien perheessä neljän sukupolven ajan ja lähimailla sen hyvin tiedettiin olevan yksi parhaimmista karja- ja lammasfarmeista alueella.

Darrylin isä Stephen omisti sen saatuaan sen perintönä isältään. 700 nautaa ja 500 lammasta vaelsi tilan laitumilla ja kukkuloilla 700 eekkerin alueella ja jopa 30 miestä oli kerrallaan työllistettyinä.

Darryl oli ainoa lapsi. Hänen äiti oli saanut vuosien mittaan keskenmenoja ennen kuin he yrittivät sairaalassa keinohedelmöitystä. Se oli maksanut heille muutama tuhat dollaria ja pari vuoden yrittämisen, mutta lopulta Claire oli tullut raskaaksi. Viidennellä kuukaudella häntä kehotettiin pysymään sängyssä raskautensa jälkiosa mahdollisten komplikaatioiden välttämiseksi. Yhdeksän kuukautta myöhemmin heille syntyi onnellinen ja terve poikalapsi.

Darryl piti paljon maaseudusta - hän ei ollut nähnyt koko elämänsä aikana mitään muuta lukuunottamatta lyhyitä matkoja kaupunkiin joka toinen viikko, ja niiden perusteella hän uskoi haluavansa aina elää maatilalla.

Viisivuotiaana hän sai hänen ensimmäisen hevosensa. Se oli Shetlannin poni, jota kutsuttiin "Tobyksi". Se oli mustavalkoinen ja tottunut aivastamaan koko ajan. Darryl oppi nopeasti ratsastamaan ja hän seurasi hänen isää ympäri maatilaa väistellen suuria hevosia. Hänellä oli tapana astella ympäriinsä poninsa kanssa niin kuin hän kuuluisi sirkukseen ja maatyöläisille se oli suurta viihdettä.

Koska Darrylillä ei ollut yhtään veliä tai siskoa hän tunsi olonsa usein hieman yksinäiseksi, ja joutui keksimään leikkejä itselleen ja Tobylle. Hän ei voinut käydä koulua, koska se oli niin kaukana ja sen sijaan hänet koulutettiin kotona. Hänen äitinsä oli hyvä opettaja ja Darryl oli hyvä oppilas, mutta hän häiriintyi helposti, kun näki ikkunasta ratsastajien kokoavan yhteen lammaslaumaa.

Kun farmiavustajat tulivat viipyäkseen heidän luona jonkun aikaa, Darryl innostui ja juoksi ulos tapaamaan heitä ja esittelemään itsensä.

Keritsemisen aikaan Darryl istui villavajassa katsellen kuinka miehet keritsivät lampaan toisensa jälkeen. Heidän mielestä hän oli hauska pikkulapsi ja pitivät paljon siitä, kun Darryl esitti heille hölmöjä pieniä parodioita. Hän oli takuulla esiintyjätyyppiä ja hän piti paljon huomiosta, mutta joskus hän hölmöili hieman liikaa ja silloin isä käski häntä menemään sisälle tupaan auttamaan äitiä. Darryl olisi vain halunnut auttaa keritsemään lampaita.

Yhtenä iltapäivänä, kun Darryl oli jo saanut läksyt valmiiksi, hän livahti villavajaan - sitä ei käytetty sinä päivänä, joten Darryl tiesi, ettei jäisi kiinni. Hän piti lemmikki-lammasta talon takaosassa jota kutsui "Lucyksi" ja tänä päivänä hän todistaisi kaikille että hän kykeni aivan hyvin leikkaamaan lampaalta villat.

Darryl sitoi köyden Lucyn ympärille ja onnistui johtamaan lampaan keittiön ikkunan ohitse vajaan ilman, että hänen äiti huomasi.

Yksi farmin apulaisista oli näyttänyt hänelle kuinka keritsijät laitetaan päälle ja miten lammasta pidellään. Hän tiesi mitä teki, hän oli nähnyt sen satoja kertoja aikaisemmin…

Osa 2

Darryliä paikattiin sairaalassa 10 tikillä, ja lisäksi hänellä oli erittäin kipeä käsi ja pieni kolhu ylpeydessään. Hän sai äidiltään puolen tunnin luennon ja isä muistutti Darryliä, että hän oli vasta seitsemän ja että hänen pitäisi tietää paremmin kuin mennä leikkimään keritsijäkoneiden kanssa – puhumattakaan siitä että hän terrorisoi pientä lammasraukkaansa.

Se ei kuitenkaan estänyt Darrylia jatkossa norkoilemasta villavajassa. Vanhetessaan hän ystävystyi joidenkin nuorten miesten kanssa. Erityisesti "Jockon" joka oli vain 16 ja tosi hauska tyyppi. Jockon kanssa Darryl, joka oli tähän mennessä 13, aina vitsailivat ja tekivät toisilleen kepposia työskentelyn lomassa.

Jockon onnistui aina saada Darryl mukaan jäynän tekoon ja Darrylilla ei ollut mitään ideaa siitä että siinä oli aina kyse hänen nolaamisesta. Mitä Darryliin tuli he olivat hyviä ystäviä ja hän piti ongelmien mukanaan tuomasta jännityksestä.

Darryl ei koskaan unohtaisi sitä kertaa kun Jocko teki polttoraudan Darrylin nimen kirjaimista ja onnistui polttamaan hänen käsivarren. Darryl kärvisteli tuskissaan viikkoja ja hänen täytyi piilottaa tatuointi äidiltä. Kuka nyt leimaisi tai tatuoisi oman nimen käsivarteensa? Jockon mielestä se oli hupaisaa.

Kun Darryl läheni neljäätoista hän tajusi, että hänen elämästä puuttui jotain. Hänellä ei ollut koskaan ollut tyttöystävää. Itse asiassa hän oli hyvin niukasti nähnyt ketään tyttöjä elämänsä aikana! Hän tiesi, että lähifarmilla 20 mailin päässä oli tyttö nimeltä Sarah, mutta hän oli nähnyt hänet vain muutaman kerran ja jokaisella kerralla Sarah käyttäytyi alentuvasti häntä kohtaan.

Suurin piirtein niihin aikoihin Darrylin vanhemmat päättivät, että hänen pitäisi mennä sisäoppilaitokseen käymään collegea. Vaikka Darryl lopulta ottaisi farmin haltuunsa, niin hän tarvitsisi yhä koulutuksen ja hänen täytyi oppia jotain johtamisen taitoja. Darryl ei tiennyt mitä ajatella siitä. Hän oli ollut eristyksissä niin kauan, että ajatus farmin jättämisestä ja kaupunkiin muuttamisesta sai hänet varuilleen. Mutta jo ensimmäisellä viikolla hän pelleili tapansa mukaan ja oli tullut tunnetuksi luokan hassuna tyyppinä. Se sopi hänelle hyvin, hän uskoi itsekin olevansa melko hauska.

Vain muutamaa viikkoa myöhemmin jotkut hänen huonetoverit suunnittelivat livahtavansa ulos sinä yönä ja tapaavansa joitakin koulun tyttöjä.

Darryl oli valmistautunut. Hän oli lukenut kirjaa, jonka Jocko oli antanut hänelle: sen nimi oli " 100 takuuvarmaa iskurepliikkiä". Hän oli varma, että saisi tytöt tykkäämään hänestä niiden avulla!

Tyttöjen mielestä hän oli äärimmäisen hauska iskurepliikkeineen, mutta kukaan heistä ei ollut kiinnostunut hänestä seurustelumielessä. Hän antoi itsestään röyhkeän vaikutelman - varsinkin ajatellessaan, että tytöt tarrautuisivat häneen yhden repliikin jälkeen. Darryl todella uskoi niin! Hän ei ollut koskaan tuntenut niin täydellistä torjuntaa. Toki hänen ystävät vähän herjasivat häntä, mutta kun joku tyttö nauroi hänelle, niin hän joutui niin hämilleen että ei ollut vielä eläissään joutunut kokemaan sellaista.

Lomien aikana hän sai palata takaisin farmille. Hän pääsi juttelemaan Jockon kanssa, joka oli onnistunut kohoamaan urallaan ja vastasi nyt lampaiden keritsimisestä. He nauroivat ja laskivat leikkiä jutellen myöhään yöhön.

Viimeisenä päivänä ennen junamatkaa takaisin Collegeen, Darryl lajitteli puita kun hän huomasi että hänen isän hevonen juoksi häntä kohti laakson poikki ohjasten roikkuessa sen pään yli.

Darryl ryntäsi ulos, ja pellon poikki hevosen luokse. Darryl tiesi, että jotain oli vialla ja hän oli ihan hermona. Hän hyppäsi hevosen selkään ja laukkasi siihen suuntaan josta se oli tullut.

Osa 3

Darryl löysi lopulta isänsä, joka makasi naamallaan mäen päällä olevassa purossa. Darryl oli ihmeissään. Hänen isänsä oli paras ratsastaja jonka hän tiesi eikä olisi missään nimessä voinut vahingossa tipahtaa ratsailta.

Darryl nousi pois hevosen selästä ja juoksi isänsä luokse. Hän käänsi isänsä ympäri ja tällöin hänelle valkeni heti että isä oli kuollut. Hän oli sinertävä ja hänessä oli tuskin yhtään lämpöä. Hänen naama oli myös täynnä outoja rakkuloita.

Darryl onnistui nostamaan isänsä ruumiin taakseen hevosen selkään ja ratsasti isä kyydissä takaisin talolle.

Claire oli suunniltaan järkytyksestä. Stephen oli valittanut tuntevansa itsensä sairaaksi sinä aamuna ja Claire oli yrittänyt pitää hänet sängyssä. Stephen oli kuitenkin väittänyt että maatilalla oli liikaa töitä ja oli lähtenyt ulos tavalliseen tapaansa.

Ambulanssi ajoi paikalle ja Stephenin ruumis vietiin tiedemiesten tutkittavaksi, jotka selvittäisivät kuolinsyyn.

Läheisillä maatiloilla alkoi liikkua huhuja, että Stephen olisi kuollut Hullun Lehmän tautiin ja nämä huhut lietsoivat paniikkia. Jotkut kieltäytyivät tilan työtarjouksista ja palkoilla olevat jäivät vaan pois.

Kului yli viikko ennen kuin he kuulivat mitään uutta. Kylän lääkäri oli kuullut tulokset ja saapui itse henkilökohtaisesti kertomaan että tuntematon virus oli tappanut Stephenin. Claire ja Darryl kyselivät valtavasti kysymyksiä, mutta valitettavasti lääkäri ei pystynyt auttamaan. Vielä ei ollut tietoa siitä mikä virus oli eikä sillä ollut vielä edes nimeä. Vastaavia tapauksia oltiin tavattu vasta muutama ja tutkijat tekivät pitkää päivää saadakseen lisää tietoa viruksesta.

Perheen kesken päätettiin että Darryl lopettaisi collegen ja palaisi kotiin auttamaan tilan töissä. Claire tarvitsi häntä, sillä näytti ihan haamulta. Claire söi tuskin mitään ja vietti suuren osan päivästä sängyssä. Darryl laittoi hänelle päivällistä ja keitti teetä pitkien päiviensä päätteeksi, jotka hän vietti paimentaen karjaa, ratsastamalla ja rakentaen aitoja.

Darryl jatkoi sinnikkäästi eteenpäin ja auttoi isänsä luotettavaa työntekijää Philiä jakamaan työtehtävät kaikille työläisille aamulla. Oli niin paljon tekemistä, ja Darryl ihmetteli miten hänen isänsä oli aina selvinnyt niin hyvin kaikesta.

Mutta jokin ei ollut kohdallaan. Muutaman päivän välein joku työntekijä sairastui eikä palannut enää takaisin. Darryl näki joidenkin työntekijöiden iholla samoja rakkuloita, joita oli ollut hänen isänsä kasvoilla. Darryliä pelotti. Tilanne oli riistäytynyt käsistä, tauti levisi niin nopeasti.

Neljän viikon kuluttua hänen isänsä kuolemasta, maatilalla oli ihan autiota. Kaikki työntekijät olivat kuolleet ja hänen äitinsä muuttui yhä vaan heikommaksi. Darryl ei voinut pyörittää maatilaa yksinään ja ensiksi hänen tuli tietysti huolehtia hänen äidistään. Hän yritti soittaa jotain lääkäriä käymään, mutta kaikki lääkärit yrittivät hillitä virusta kaupungissa.

Claire halusi jutella Darrylille viimeisenä iltanaan. Hän kertoi Darrylin olevan paras asia hänen elämässään eikä hän katunut yhtään hetkeä. Hän oli nähnyt kuinka Darryl oli työskennellyt ahkerasti isänsä saappaissa eikä maailmassa ollut ketään yhtä ylpeää äitiä kuin hän. Claire kertoi rakastavansa poikaansa hyvin paljon eikä halunnut Darrylin ikinä tuntevan että hän olisi yksin, sillä tavalla tai toisella, hän ja isä olisivat aina hänen kanssaan.

Claire poistui maailmasta Darrylin nyyhkyttäessä hänen vierellä.

Darryl vietti maatilalla muutaman viikon. Hän teurasti karjaa ja lampaita, ja säilöi lihan ja piilotti sen niin että hän voisi aina palata takaisin jos hän näkisi nälkää.

Eräänä aamuna hän sitten lähti maatilalta katsomatta taakseen. Hän otti isänsä nelipyöräisen maasturin ja lähti ajamaan kohti kaupunkia. Hän selviytyisi kyllä, tavalla tai toisella..