Pre-Tribe

Cloe

Asunto oli pieni, mutta kodikas ja Cloe rakasti huonettaan. Hänellä oli kaunis, vanha sänky, joka oli aikoinaan kuulunut hänen isoäidilleen. Cloe rakasti istua sängyllään ja katsella ikkunasta vastapäistä rakennusta. Hänen paras ystävänsä Sylvie asui toisellä puolella katua ja he vilkuttelivat toisilleen ikkunasta ja tekivät hassuja naamailmeitä, kun heidän piti olla jo nukkumassa.

Cloe vietti mielellään aikaa huoneessaan. Hänen äitinsä Dessie oli aina töissä ja Cloen vastuulle jäi aina siivoaminen. Hänen askareet oli siis osalta määrättyjä ja hän rakasti aikaa, jolloin hän saattoi leikkiä nukeillaan, ja teeskenteli laittavansa ruokaa. Hän oli varma, että ennen pitkää Dessie pyytäisi häntä tekemään heille illallista.

Sylvie kutsui Cloen yökylään aina, kun se oli mahdollista ja Cloe todella nautti ajastaan Sylvien asunnolla. Elämä kadun toisella puolella oli kovin erilaista, Sylvien vanhemmat viettivät paljon enemmän aikaa kotona kuin Cloen vanhemmat. Sylviellä oli myös kaksi pikkuveljeä, joiden kanssa Cloe pelasi mielellään.

Dessie teki kaikkensa ollakseen varma, että Cloe oli hyvin ruokittu ja vaatetettu, mutta hänen työnsä ei ollut kovin tuottoisaa ja hänen miehensä Larry varmisti perheen tulojen hupenemisen juomalla olutta Y:ssä.

Larry oli hyvä isä, kun hän ei juonut. Cloe rakasti häntä eikä välittänyt, vaikka joutuikin siivoamaan tämän likaisia vaatteita. Mutta äitiään Cloe jumaloi. Hänen äitinsä oli sitä kaikkea, mitä hän halusi joskus olla. Nuori ja kaunis, ja suosittu naapurustossa. Ja voi pojat, kun hän lauloi! Cloen lempihetkiä olivat yhteiset kylpyhetket Dessien kanssa, ja kun hän pesi tyttärensä hiukset. Cloe vain toivoi, että hänen äitinsä pystyisi olemaan kotona useammin, sillä hän rakasti eniten maailmassa viettää aikaa ihanan äitinsä kanssa.

Koulu meni hyvin ja vaikkei Cloe ollut mikään maailman paras oppilas, niin hän yritti kovasti ja hän olikin suosittu opettajien keskuudessa. Sylviellä ja Cloella oli oma tyttöporukka, joka vietti aikaa yhdessä lounasaikaan, he hyppelivät narua ja muuta.

Cloe eli omassa pienessä maailmassaan koulun, kavereiden ja nukkeleikkien suhteen. Hän ei viettänyt paljoakaan aikaansa katsellen TV:tä, kuten hänen isänsä Larry, joka katseli kilpailuja(silloin kun hän ei ollut Y:ssä). Cloesta oli enemmän kuin outoa, kun hän ensimmäistä kertaa huomasi uhkaavan tankkerin liikkuvan kadun poikki aurinkoisena kesäpäivänä.

Larry ei ollut kovin hämmentynyt, vaikkakin yllättynyt, että hänen tyttärensä ei ollut nähnyt ainuttakaan uutista tai lukenut ainuttakaan sanomalehteä ja sanoi, että armeija oli tarkkaillut kaupunkia jo hetken aikaa. Eikö Cloe ollut kuullut viruksesta?

Cloe oli kuullut siitä, koska Rouva Nelson alakerrasta oli viety sairaalaan viikkoa aiemmin. Mutta mitä tekemistä sillä oli armeijan kanssa, sitä hän ei tiennyt!

Osa 2



Kun Larry alkoi tulla kotiin ja oli kipeä, vaikkei ollutkaan juonut mitään, alkoi Dessie huolestua. Dessie oli tietoinen siitä, että yhä useampi heidän naapureistaan joutui sairaalaan - eikä koskaan palannut takaisin - ja hän tuli koko ajan huolestuneemmaksi, kun asiakkaat alkoivat varastaa tavaroita kaupasta ja joukko nuoria lapsia oli vallannut kadut huutelemalla: "Power and Chaos".

Cloe vaikutti autuaasti tietämättömältä kaikesta mitä oli tapahtumaisillaan maailmassa ja hän luuli isällään olevan joku sitkeä pöpö. Kun hän kuuli kadulta keskellä yötä sireenien ääntä, hän uskoi sen kuuluvan poliiseille.

Siihen asti kunnes Larry alkoi pysytellä kotona työn sijaan ja istui monia tunteja kylpyhuonessa, alkoi Cloekin ymmärtää, että kyseessä olikin jotain vakavampaa. Dessie istui tyttärensä kanssa yhtenä yönä ja kertoi tälle uutisen - Larry ei toipuisi. Cloe tuntui itkevän tunteja, jopa päiviä, mutta hän lopetti sen äkillisesti yhtenä iltapäivänä, jolloin Sylvie soitti hänelle.

Sylviellä oli vielä lisää huonoja uutisia Cloelle, mutta silloin viha repi Cloen riekaleiksi kyyneleiden sijaan. Sylvie oli lähtemässä perheensä kanssa kaupungista ennen kuin kukaan heistä sairastuisi. Sylviellä oli täti jossakin pohjoisessa, joka asui maatilalla autiolla paikalla ja Sylvien vanhemmat ajattelivat, että se olisi turvallisin paikka heille kaikille.

Cloe huusi toivottomasti, mikä sai hänen äitinsä Dessien juoksemaan tyttärensä luo katsomaan mikä oli hätänä, ja hän otti puhelimen Cloen kädestä. Dessie pyysi Sylvien vanhempia ottamaan Cloen heidän mukaansa turvalliselle maatilalle. Cloe ei ollut uskoa korviaan eikä äitinsä sanoja! Hänen oma äitinsä yritti päästä hänestä eroon!

Kasvavan vihan keskellä Dessie ymmärsi, että hänen anelunsa olivat hyödyttömiä. Sylvien vanhemmat eivät voineet ottaa Cloeta mukaan, sillä olihan Larry sairastunut virukseen ja he pelkäsivät Cloen kantavan myös virusta. Dessie lopetti puhelun ja paiskasi puhelimen seinään ja murtui itkemään. Dessie ja Cloe takertuivat toisiinsa - Cloe aisti pelkoa ja turhautuneisuutta. Hänen paras ystävänsä oli lähdössä, hänen isänsä tuli päivä päivältä sairaammaksi ja hänen oma äitinsä halusi hänen lähtevän. Dessie yritti lohduttaa tytärtään, selittää että hän tahtoi vain tyttärensä parasta ja toivoi tämän olevan turvassa.

Pimeänä iltana, Cloe halasi äitiään tiukasti ja he nukahtivat toistensa käsivarsille. Kun Cloe heräsi, kyynelten tahraamana ja tuntien olonsa kipeäksi itkemisestä, hän huomasi äitinsä kasvoilla virtaavan veren tulevan tämän korvista. Hän huusi pelosta ja Dessie avasi hänen silmänsä ja tunsi lämpimän veren kasvoillaan ja hän tiesi, ettei olisi enää kauaa tässä maailmassa.

Cloe oli poissa tolaltaan. Miten hän selviäisi ilman vanhempiaan? Halusiko hän edes elää ilman heitä?

Oltuaan joukkohautajaisissa ja sanottuaan hyvästit vanhemmilleen, Cloe vaelteli kaupungilla epäuskoisena. Hän asui kaduilla päiviä, etsiskeli ruokaa ja ei huomioinut muita ohikulkevia tuijottavia lapsia. Hän piiloutui oudoilta ääniltä ja vältti kontaktia kaikkien kanssa. Hänen ei halunnut olla omillaan, mutta hän ei halunnut olla kenenkään kanssa jonka voisi menettää. Hän oli masentunut, peloissaan ja yksin. Ja sitten hän tapasi Amberin ja Dalin.