Pre-Tribe

Ebony, Siva ja Java

Käytännöllisesti katsoen Ebony ei ollut laillinen rekisteröity kansalainen. Hän oli tarunomaisen suhteen hedelmä, joka syntyi keskiluokkaisen perheenäidin Adahin ja Christopher Rafael nimisen miehen välillä. Christophe oli varakas diplomaatti, joka oli perinyt valtavan kiinteistön alueella.
Suhteen alkuvaiheilla Adah oli naimisissa Daniel Hayesin kanssa, joka oli melko epäonnistunut liikemies. Miehen ainoa huomattava saavutus oli tulla isäksi kahdelle tyttölapselle, jotka näyttivät riittävästi äidiltään kääntääkseen katseita puoleensa.
Kolmen ja neljän vanhoina Java ja Siva olivat tarpeeksi teräviä huomatakseen, että heidän äitinsä keräsi katseita ympäri kaupunkia ja että heidän äidin katse oli itse asiassa kiinnittynyt Christophe Rafaeliin ja että hän jumaloi miestä. Java ja Siva varttuivat naisen kanssa, jota miehet tavoittelivat jatkuvasti. Tilanne tuntui heistä suhteellisen normaalilta eivätkä he ihmetelleet äidin vastatessa Christon kiintymyksen osoituksiin.
He nauttivat illoista ulkona äitinsä ja Christon kanssa varsinkin silloin, kun heidät otettiin mukaan romanttiselle illalliselle Christon palatsimaiseen asuntoon. Siellä palvelijat tarjoilivat ruoan ja odottivat sen jälkeen hiljaisina nurkissa, kun he aterioivat. Illalla oli mahdollisuus astua satujen valtakuntaan, jossa nuoret tytöt matkustivat hevosten vetämissä vaunuissa, ja osallistuivat tanssiaisiin puffi-helmaisissa mekoissa, jotka oli suunniteltu varta vasten nuorille prinsessoille.
Kotona isänsä luona he pureskelivat ruokaa äänekkäästi täyttääkseen tylsän ja hiljaisen tunnelman sekä raapivat haarukoitaan vaaleita posliinilautasia vasten yrittäessään siirtää herneet niin että ne näyttivät puoliksi syödyiltä. Adah mittasi kaikille voista valmiiksi palasen, jonka he levittivät kukin omalle leivälleen, ja kokosi heidän syömättömät herneensä, jotka hän tarjoili heille uudestaan seuraavana iltana. He kertoivat samoja vanhoja tarinoita samoista tylsistä asioista, joita oli tapahtunut päivähoidossa, ja kuuntelivat samoja vanhoja tarinoita samoista tylsistä asioista, mitä oli tapahtunut töissä.
He pyysivät saada katsoa televisiota illallisen jälkeen. Sitten he auttoivat nopeasti puhdistamaan pöydän, jotta pääsisivät pakenemaan paikalta. He istuivat television edessä silmät auki ja unelmoivat siitä, kun voisivat ajaa taas Christon luokse ja luistella hänen omistamassa kaukalossa tai katsoa näitä samoja televisio-ohjelmia isolle valkokankaalle heijastettuna.

Heillä ei ollut kaapelia kotona, joten joinain iltoina ei ollut mitään katseltavaa. Talo oli aina viileä ja lämmittimeen turvauduttiin vain, kun muu ei auttanut. Java ja Siva käpertyivät tiukasti yhteen sohvalla pysyäkseen lämpiminä Adahin ja Danielin nojatessa toisiinsa tämän tekosyyn varjolla. Daniel säilytti aamulla tulevat sanomalehdet ja vuorasi niillä ikkunat yöksi yrittäen pitää näin kylmän loitolla.
Joinakin iltoina ollessaan isänsä luona tytöt kertoivat Danielille tarinoita siitä millaista Christon luona oli ollut. Se oli Adasta luonnollisesti ahdistavaa. Usein hän nousi silloin ylös ja lähti pöydästä, jättäen heidän isänsä hymyilemään teennäisesti. Tytöt halusivat aina ilahduttaa häntä tarinoilla, mutta niin ei koskaan käynyt.
Sen jälkeen kun tätä läpinäkyvää teeskentelyä oli jatkunut useampi kuukausi, Adah nousi eräänä iltana ylös pöydästä ilman varoitusta. Hän käveli ulko-ovelle ja käveli ulos jättäen oven heilumaan avoimena. Java, Siva ja Daniel Hayes istuivat hiljaisina pöydän ääressä kuunnellen kiihtyvän moottorin ääntä ja sen jälkeen renkaiden kääntymistä pihalla, kun Adah ajoi pois.
Myöhemmin sillä viikolla heidän kotiovelleen ajoi auto. Hienosti pukeutunut kuljettaja koputti ovelle ja ilmoitti tulleensa hakemaan lapset. Daniel kävi sanattomasti hakemassa tyttöjen samanlaiset pinkit reput ja pakkasi heille mukaan puhtaita vaatteita, hammasharjan, kamman ja vähän kuivattuja hedelmiä. Hän auttoi heille reput selkään, ohjasi heidät ovelle ja polvistui alas suutelemaan heitä kumpaakin poskelle ennen kuin antoi heidät kuljettajan matkaan.

Osa 2

Julkisivu näytti oikein hienolta. Adah ja Christo järjestivät säännöllisesti juhlia. Jotkut juhlat oli järjestetty heidän aikuisille ystävilleen, ja joskus he järjestivät tanssiaisia heidän varhaisteini-ikäisille tyttärilleen ja heidän koulutovereilleen.

Java ja Siva ymmärsivät aina, että tämä elämä oli todeksi käynyttä unelmaa. Jossain kartanon ulkopuolella todellisuus vaani yhä, vaikka se vaikuttikin sillä hetkellä hyvin kaukaiselta. Ebony sen sijaan oli syntynyt tähän yltäkylläisyyteen. Häntä hoidettiin tanssiaisten keskellä. Palvelijat paapoivat häntä. Hänet tuuditettiin uneen hevosten vetämissä vaunuissa.
Ebonylle hemmoteltu merkitsi kehua. Sikarikas merkitsi, että hän oli vahvoilla. Ebony oppi pian, ettei hänen tarvinnut kuin polkea pikku jalkojaan maahan ja huutaa keuhkojensa täydeltä, niin hän sai, mitä halusi. Hän oppi myös, ettei hänen aina tarvinnut nähdä edes niin paljon vaivaa; joskus oli helpompaa tekeytyä nuoremmaksi ja haavoittuvammaksi kuin mitä hän oli: räpytellä tummia pikku silmiään ja kallistaa ujon oloisesti päätä. Vaihdellen näiden taktiikoiden välillä Ebony sai aina kaiken haluamansa. Tämä päti kaikkiin muihin paitsi hänen siskoihinsa.
Ebonylla kesti jonkin aikaa oppia kaikki olennainen sisaristaan, mutta lopulta hän ymmärsi, että hänen isänsä omisti kaikki rikkaudet ja ylelliset asiat heidän kodissaan ja etteivät hänen sisarensa kuuluneet hänen isälleen.
Ebonyn mielestä siskot olivat jäniksinä hänen maailmassaan, pahoja siskopuolia, jotka yrittivät varastaa hänelle kuuluvaa omaisuutta. Hänen äitinsä oli valinnut uuden elämän ja perheen ja hänen siskopuolensa kuuluivat siihen aikaisempaan elämään. He eivät kuuluneet enää Adahille, mutta silti vaelsivat hänen äitinsä perässä kuin kulkukissat, jotka toivoivat armolahjoja. Ebony ei tuntenut lempeyttä Javaa ja Sivaa kohtaan, jotka eivät koskaan antaneet periksi hänen oikuilleen.
Oli jo tarpeeksi kamalaa katsoa noiden tyttöjen liehakoivan hänen äitiään, mutta entäpä se tapa, jolla Java ja Siva lähestyivät hänen isäänsä: viekkaasti manipuloivat häntä lapsellisin flirttailukeinoin. Se sai Ebonyn palamaan halusta huutaa ääneen, ja näin hän usein tekikin.
Silti Ebonyn oli pakko oleskella samoissa tiloissa sisariensa kanssa. Hän arveli, että oli parasta olla tekemättä siitä mitään numeroa, ja ajatteli vain loukkaavansa äitiään muistuttamalla jatkuvasti noiden tyttöjen läsnäolosta.
Ebony yritti siis pitää mölyt mahassa ja samaan aikaan viha hänen sisällään kasvoi. Siihen vihaan hän keskittyi, kun he kolmisin treenasivat Criston palkkaamien yksityisohjaajien kanssa joogaa, tanssia, sukeltamista ja karatea.

Ebony pyrki päihittämään vanhemmat siskonsa jokaisessa lajissa. Näin hän ajatteli helpottavansa vanhempiensa tuntemaa nöyryytystä, kun he olivat joutuneet ottamaan nämä kattonsa alle asumaan. Ebonysta piti tulla kodin kiistaton sankaritar ja hallitsija.

Joinain päivinä Adah näytti huomaavan vilauksen tuosta Ebonyn salaisesta raivosta, ja silloin hän katsoi Ebonya ankarasti, kunnes äidin silmät kostuivat kyynelistä ja hän ryntäsi ulos huoneesta yllättävän itkukohtauksen vallassa. Ebony näki että hänen sisaret olivat saaneet tämänkin aikaan, ja vihasi heitä yhä enemmän, kun he saivat hänen äitinsä itkemään.
Mutta kun Adah ja Cristo sairastuivat, Ebony unohti kokonaan sisarien välisen kilpailun ja ymmärsi, että hänen vihansa ja kateellisuutensa olivat hyvin vieraantunut tapa rakastaa hänen äitiään. Ebony ja hänen sisarensa unohtivat vihanpitonsa, käpertyivät pylvässängylle yhdeksi vetisteleväksi massaksi ja halivat toisiaan kuin kissanpennut.

Sillä ei ollut enää väliä kuka oli mistäkin perheestä; he kaikki olivat huolissaan Adahista. Tyttöjen mielestä katosivat kaikki Criston antamat lahjat. He halusivat vain tuntea äitinsä rakkauden.
Tytöt kävelivät hitaasti pitkän käytävän päähän pitäen toisiaan kädestä ja lähestyen yhdessä Adahin huonetta. He koputtivat varovasti ovelle toivoen voivansa käpertyä äitinsä syliin kuin kissanpennut, jotka raapivat rakastavasti äitiemonsa masua.

Mutta Adah käännytti heidät pois ilta toisensa perään. Hänen kasvoillaan oli poissaoleva ilme ja hänen silmissään tuijottava katse. Christo vannoi, että se johtui morfiinista, jota hänelle oli annettu, mutta tytöt alkoivat epäillä, että ehkä syy oli joku toinen; ehkä heidän äitinsä ei halunnut nähdä ketään heistä - ei Ebonya eikä ensimmäisen avioliittonsa tyttäriä.
Lopulta Christon juteltua vakavasti Adahin kanssa äiti päästi tyttärensä sisään. Hän kuitenkin kavahti joka kerta, kun tytöt yrittivät koskettaa häntä. Hän houraili ja vannoi vihaavansa heitä kaikkia sekä taloa, jossa asui ja ilmaa jota hengitti. Hän alkoi raapia itseään vimmatusti liian lyhyiksi leikatuilla kynsillään kuin olisi tahtonut kadota ruumiistaan.
Vaikeasti tajuttavan soperruksen lomassa hän ulisi vihaisia ajatuksia Cristosta, nimittäen tätä kolkoksi mieheksi, joka rakasti vain rahaa, siitä huolimatta että Cristo oli selkeästi yrittänyt tuoda perhettä yhteen; ja samaan hengenvetoon Adah vannoi rakkautta poloa hylkäämäänsä aviomiestään Danielia kohtaan - jota tytöt eivät olleet tavanneet sen jälkeen, kun tämä oli pakannut yhtenä iltana heidän tavaransa ja katsonut heidän jälkeensä, kun he ajoivat pois.
Adah valitti omaa sokeuttaan ja rahanhimoaan sekä piittaamattomuuttaan niistä asioista, mitkä olivat merkinneet hänelle elämässä eniten. Hän tunnusti vihaavansa itseään ja kaikkea ympärillään olevaa, jokaista tähän väärään elämään liittyvää asiaa, johon hän oli sokeana rynnännyt.
Lopulta Adahin katse asettui Ebonyyn. "Sinä", hän sanoi sähisten. "Sinua vihaan kaikista eniten. Sinä olet syntynyt himosta ja ahneudesta. Tulet aina tuntemaan vain vihaa etkä koskaan saa mitään hyvää aikaan." Adah toisteli tätä useita kertoja voimistaen samalla ääntään, kunnes hän huusi ääneen. Cristo syöksyi huoneeseen ja päästi Javan ja Sivan ulos. Hän veti järkyttyneen Ebonyn pois Adahin luota.