Pre-Tribe

Amber

Bellevue Heights oli lähiö, jossa oli kaikkea. Kauniita puutarhoja, puutaloja, uima-altaita ja kylän keskusta, jossa lasten tyylikkäät äidit tapasivat toisiaan kahvikupposten ääressä, ottivat manikyyrejä ja juoruilivat. Amber rakasti kotiaan. Hänellä oli uskomaton makuuhuone kaikilla ylellisyyksillä varustettuna – oma kylpyhuone, vaatehuone, TV, videolaite ja huippumallia olevat stereot. Kaiken lisäksi Amberilla oli omasta huoneestaan täydellinen näköala Bellevue Hillsin kukkuloilta. Amber tuli hyvin toimeen siskonsa Solariksen kanssa, joka eli autotallin yläpuolelle rakennetussa huoneistossa. Solaris oli muuttanut pois päärakennuksesta, kun heidän uusi äitipuoli oli muuttanut heidän luokseen asumaan. Amber tuli Lucyn kanssa hyvin toimeen, mutta Lucylla ja Solariksella oli ongelmia.

Sairaanhoitaja Lucy oli pitänyt huolta Amberin ja Solariksen hengenvakavasti sairaasta äidistä, Diannesta. Oli aivan luonnollista, että koko perhe oli kasvanut läheiseksi tämän naisen kanssa, joka oli vilpittömästi välittänyt ja huolehtinut heidän äidistä aivan hänen viimeiseen hengenvetoon asti. Jim tunsi, että hänen rakkautensa Dianneen oli saattanut hänet yhteen juuri Lucyn kanssa vaimon kuoltua. Jimin mielestä tytöt tarvitsivat äitihahmon ja hän teki kaikkensa varmistaakseen, että molemmat tytöt hyväksyisivät Lucyn, samalla vakuuttaen, että he kaikki muistaisivat Diannea lämmöllä eivätkä koskaan unohtaisi häntä. Lucy oli hyvä nainen ja Solaris kyllä piti hänestä, mutta hänelle oli silti liian vaikeaa hyväksyä sitä, että joku toinen nainen oli tullut niin pian perheeseen.

Amber eli onnellista elämää. Hänellä oli paljon muistoja äidistään, erityisesti niiltä iloisilta perhelomilta, joita he olivat tehneet ennen Diannen sairastumista ja jolloin heillä kaikilla oli ollut hauskaa. Rantalomat olivat Amberin suosikkeja, parhaat hetket olivat, kun he tekivät leirinuotioita tai kun he istuivat rannalla auringon lämmittämässä vedessä, joka virtasi heidän hiekkaan kaivamiinsa koloihin. Amber piti kiinni niistä muistoista, joita hänellä oli Diannesta. Amber ei unohtaisi äitiään koskaan, mutta hänellä oli myös jalat maassa ja hän uskoi sanoihin, jotka Dianne sanoi hänelle ennen kuolemaansa: Elämä on elämistä varten. Se mielessään Amber kehitti suhteen äitipuoleensa ja nautti hänen seurasta tuntematta syyllisyyttä.

Koulu sujui Amberilla erinomaisesti. Hän oli A-luokan oppilas ilman, että hänen tarvitsi nähdä sen eteen kovinkaan paljon vaivaa. Amberilla oli myös laumoittain ystäviä, hän oli suosittu tyttö. Hän pukeutui aina hyvin ja oli iloinen saadessaan viettää aikaa ystäviensä kanssa ja vaeltaa heidän kanssa ostarilla. Amber oli paljon yökylässä ja mukana kavereiden kanssa järjestetyissä leffailloissa. Amber yritti aina saada myös ulkopuolisia mukaan näihin tapahtumiin, jotta vähän syrjääntyneetkin koulukaverit saisivat tuntea, että heilläkin on paikkansa maailmassa, että oli olemassa ihmisiä, jotka jakoivat myös heidän toiveet, pelot ja unelmat.

Amber oli aina ollut vilpittömän kiinnostunut muista ihmisistä ja ehkä se johtui siitä, että hän oli oppinut varhaisessa iässä sen, miten arvokas elämä on hänen äitinsä sairastuessa. Amber oli kyllä rikas lapsi, mutta hän ei ollut yhtään täynnä itseään ja hän sai muilta ihmisiltä vastakaikua heidän huomatessa hänen luonteensa, hänen vilpittömyytensä ja oikeudentajunsa.

Yhtenä päivänä koulussa pidettiin erityinen kokous. Amber tiesi etukäteen mitä se koskisi. Virusta. Hän oli seurannut kiihkeästi uutisia parin viimeisen kuukauden ajan ja nähnyt tuhoa ja hävitystä ja suurta vahinkoa koituvan ihmisille maailmanlaajuisesti. Monet ihmiset Bellevue Heightsissa uskoivat olevansa virukselta turvassa. He elivät vauraalla ja eristetyllä alueella, jossa tehokas yksilöity terveydenhoito nujersi nopeasti kaikki epidemiat ja muut terveysongelmat.

Amber ei ollut heidän kanssa samaa mieltä, ei myöskään hänen ystävänsä Dal. Dalin vanhemmat olivat lääkäreitä, jotka olivat viime aikoina työskennelleet yöt läpeensä yrittäen pelastaa kaupungin köyhemmissä osissa asuvia ihmisiä, jotka olivat saaneet virustartunnan.

Tilaisuudessa oli tarkoitus antaa oppilaille ja opettajille tietoa viruksesta ja näyttää tueksi kuvallinen esitys tartunnan merkeistä ja oireista. Kuvat ja video aiheuttivat kuitenkin valtavan paniikin. Lapset puhkesivat toinen toisensa jälkeen itkemään ja muuttuivat hysteerisiksi pystymättä kuvittelemaan sellaista joukkokuolemaa, kuullessaan, että se koski myös heidän läheisiään.

Sinä iltapäivänä Dal käveli Amberin kanssa tämän luokse ja he viettivät lopun päivää Amberin isosiskon autotalli-asunnossa kolmistaan keskustellen siitä, miten he selviäisivät maailmassa, jossa ei ollut aikuisia.

Jos pahimmat uhkakuvat kävisivät toteen, niin kuin nyt tuntui todennäköiseltä, niin pian nuo kulovalkean tavoin ympäri maailmaa leviävät karmivuudet vaikuttaisivat myös heidän lähipiiriinsä.

Osa 2

Kuukaudessa voi tapahtua paljon ja sen Amber sai oppia aivan liian perusteellisesti. Solaris oli muuttanut pohjoiseen toimiakseen sairaanhoitaja-apulaisena siellä, missä virus oli jo pyyhkinyt pois suurimman osan aikuisväestöstä. Hänestä ei kuulunut mitään sen jälkeen. Puhelinyhteyksiä ei käytännöllisesti katsoen enää ollut. Valtionlinjat ja muut virka- sekä hätälinjat olivat ainoita joita pidettiin toiminnassa. Bellevue Heights ei ollut enää niin ensiluokkainen asuinsija. Moniin koteihin oli murtauduttu tai niille oli tehty ilkivaltaa. Perheet olivat muuttaneet pois kaupungista raikkaaseen mökki-ilmaan siinä toivossa, että se riittäisi suojelemaan heitä kuolemalta, jonka vallassa koko maailma sillä hetkellä oli. Amber ja Dal viettivät paljon enemmän aikaa yhdessä. Dalin vanhemmat menehtyivät pian sen jälkeen kun saivat viruksen väistämättä työskenneltyään niin monen sairaan parissa. Dal tarvitsi nyt kaiken mahdollisen tuen. Amberin vanhemmat olivat päättäneet, että heidän oli tullut aika nousta veneeseen ja löytää turvallinen paikka, johon muuttaa. Elämä kotiseudulla ei ollut helppoa ja he pelkäsivät jatkuvasti joutuvansa ryöstön kohteeksi tai tulevansa hakatuksi tai pahempaa. Katulapsien ryhmät kasvoivat, he vaeltelivat kaupunginosissa etsien ruokaa, suojaa ja kaikkea muuta mitä heidän tielleen sattui.

Lucy ja Jim rupesivat lastaamaan veneeseen tarvikkeita ja parissa päivässä he olisivat valmiita lähtemään vesille. Lucy alkoi voimaan pahoin, mutta uskoi sen johtuvan siitä, että hän oli siirrellyt tavaroita helteessä. Hän yritti kuitenkin vain kieltää sen mikä olisi väistämättä edessä - että hän tulisi kuolemaan. Jim jatkoi tavaroiden lastaamista veneeseen sillä välin kun Lucy lepäsi sisällä talossa. Jim oli myös alkanut tuntea olonsa raskaaksi, mutta ei antanut periksi vaan piti palavasti kiinni heidän suunnitelmasta. Lähtöpäivänä auringon noustessa oli kirkasta ja taivas oli pilvetön. Mutta Lucyn ei ollut määrä nähdä aamun koittoa. Hän oli nukkunut pois yön aikana ja kun linnut aloittivat aamulla laulunsa, hänestä oli enää ruumis jäljellä.

Jim oli murtunut. Lucyn poismeno merkitsi hänelle enemmän kuin vaimon ja kumppanin kuolemaa. Se kertoi hänelle myös sen, että hänen omakin aikansa oli kulumassa umpeen. Hän ei voinut paeta sitä, eikä hän voinut piiloutua kuoleman edessä. Hänen täytyi myöntää se, että hän tulisi kuolemaan ja varautua siihen, että lähtö voisi tulla hyvinkin pian. Mutta ennen kuin hän voisi antautua kuolemalle, hänen täytyi valmistaa Amber tulevaisuutta varten. Hänen täytyi varmistaa, että hänen tyttärellä tulisi olemaan kaikki hyvin.

Amber yllätti hänet täysin. Jim oli aina tiennyt, että hänen tyttärensä oli vahva, mutta voima ja rauhallisuus oli paistanut Amberista hänen isänsä pimeimmän tunnin aikana. Kun Jimmy hautasi toista vaimoaan ja Amber oli hänen tukena sekä fyysisesti että henkisesti, Jim tajusi että hänen tyttärensä oli jo aikuinen. Hän kyllä selviytyisi.

Kuten monet vanhemmat, jotka olivat lähteneet ennen häntä, myöskään Jim ei halunnut tyttärensä seuraavan vierestä hänen heikkenemistä ja kuolemaa. Hän toivoi tyttärensä hyvästelevän hänet, kun hän pystyi vielä halaamaan Amberia ja kuulemaan hänen puheen. Eräänä iltana Jim katsoi, kun Amber sitten lähti. Hänen tyttärensä katosi auringonlaskuun Dalin kanssa eikä kumpikaan heistä katsonut taakseen - niin he olivat luvanneet.