TARINA BRADYSTA THE SIMS 3 HAHMOILLA

Katharinen tekemä 8v synttäriprojekti

Katharine on kirjoittanut nopeasti etenevän tarinan Bradysta The Sims 3 peliä pelatessaan. Ideoita pelin tapahtumiin on saatu Klaani sarjasta, TTK roolipeleistä sekä The Sims 3 pelin haasteista. Peli esimerkiksi on arponut Bradylle haasteeksi seurustella kymmenen miehen kanssa. Tapahtumia ei ole suunniteltu, vaan niitä on ideoitu pelin edetessä ja haasteita suorittaessa. Sim on luotu valitsemalla yksi satunnainen pelin sim, joka muistutti eniten Trudya ja Zootia. Muut simit eli tarinan henkilöt sekä heidän nimensä ovat suoraan pelistä. Aiheina tarinassa ovat Klaani, ystävyys ja yhteisöllisyys sekä hyvässä että pahassa.

Ostarinrotat olivat ajaneet veneellään kauniille saarelle pakoon kaupungista. Saarella oli aikoinaan sijainnut pieni kaupunki ostoskeskuksineen ja kaupungintaloineen. Sen asukkaiden lapset olivat jatkaneet kaupungissa harmonista kanssaeloa haudattuaan virukseen kuolleet vanhempansa kaupungin hautausmaalle. He eivät olleet koskaan kuulleet klaaneista, sillä kukaan ulkopuolinen ei ollut saapunut saarelle. He yrittivät pitää pienen yhteisönsä kasassa jatkamalla kukin parhaan kykynsä mukaan omien vanhempiensa töitä. Saaren asukkaat ottivat Ostarinrotat avosylin vastaan. Onnettomuudeksi Ostarinrotat olivat kuitenkin altistuneet Megan aiheuttaman räjähdyksen seurauksena virukselle ja kuolivat pian saarelle päästyään. Brady ja pieni Bray eivät saaneet tartuntaa ollessaan niin pieniä. Lapset asettuivat asumaan saarelle. Nyt he ovat jo teini-ikäisiä ja rakentavat omaa elämäänsä...

Teiniksi kasvettuaan Brady sai muuttaa kasvattivanhempiensa luota omaan kotiin asumaan. Kodikseen hän valitsi talon, jonka aiemmat omistajat olivat olleet aikuisia, joilla ei ollut ollut yhtään lasta, jolloin talo oli jäänyt tyhjilleen. Muista saaren asukkaista poiketen Bradylla ei ollut valmista paikkaa ja roolia saaren yhteisössä. Brady oli kuitenkin saanut kuulla tarinoita äidistään ja isästään kasvattivanhemmiltaan. Lapsuuden kauhut ilmestyivät ajoittain hänen uniinsa. Hän oli surullinen kohtalostaan ja äitinsä menetyksestä. Murrosikä ei auttanut asiaa ollenkaan... Kuinka Brady selviytyisi elämästä ja löytäisi paikkansa saaren yhteisössä? Kasvattivanhemmat, jotka olivat olleet teini-ikäisiä, kuten Trudykin, olivat opettaneet Bradyn kuuliaiseksi, ystävälliseksi ja elämänmyönteiseksi tytöksi. Bradylle oli muodostunut omanlainen sinertävä tyyli, jota hän halusi jatkaa omassa kodissaankin. Hän oli muodostanut sen itselleen tarinoiden pohjalta ja oman äitinsä ja isänsä elämää kunnioittaen. Brady rakasti lukemista ja vanhempiensa elämän pohtimista, vaikka se tekikin ajoittain kipeää.

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa sujui mukavasti, sillä Bradylla riitti tekemistä kodin sisustamisessa ja uusien asioiden opettelussa. Hänen kasvattivanhempansa auttoivat häntä yhä perusasioissa kuten ruuanhankinnassa. Yksinolo aiheutti kuitenkin sen, että Brady alkoi yhä enemmän ajatella vanhempiaan ja etenkin heidän kuolemaansa. Hän alkoi vierailla hautausmaalla äitinsä haudalla ja itkeä kohtaloaan. Hän ei ymmärtänyt, miksi hän oli selvinnyt viruksesta, mutta hänen äitinsä ei.

Brady vaelsi hautausmaalta puistoon, jossa hän kohtasi ensirakkautensa, Gradyn. He keskustelivat koko illan yhdessä. He olivat aivan uppoutuneita toisiinsa. Brady koki vahvaa rakkauden kaipuuta ja hylkäämisen pelkoa, joten hänen oli helppo takertua tähän ensimmäiseen ihastukseensa. Pian tapaamisen jälkeen Grady saapui Bradyn ovelle, jolloin Brady päästi hänet sisälle. Pari keskusteli jälleen kiihkeästi yhdessä, minkä lomassa Brady tunnusti olevansa ihastunut Gradyyn. Poika käytti tilaisuutta hyväkseen, ja pari huomasikin seuraavana aamuna heräävänsä samasta sängystä. Brady oli onnensa kukkuloilla, sillä hän kuvitteli saaneensa täytettyä sen tyhjiön, minkä vanhempien menetys oli hänessä aiheuttanut.

Ilo muuttui kuitenkin pian suruksi, sillä Bradyn kasvattivanhemmat joutuivat kertomaan Bradylle, että kuumetautia jo jonkin aikaa sairastanut Amberin poika Bray oli kuollut tautiin sopivien lääkkeiden puuttuessa. Brady ryntäsi ulos kodistaan hakeakseen tukea Gradylta. Hän huomasi huojentuneena tutun hahmon kadulla, mutta tilanne muuttui, kun hän näki, kuka oli Gradyn seurassa. Bradyn tunteet kuohahtivat hänen ymmärtäessään, että Grady tapaili salaa toista tyttöä. Hän ryntäsi parin kimppuun uhkaillen ja haukkuen. Hän vaelsi tapahtuman jälkeen rannalle itkemään. Merta katsellessaan Brady ajatteli isänsä hautajaisia. Hänelle oli kerrottu, kuinka hänen isänsä ruumis oli laskettu mereen. Brady soimasi itseään siitä, ettei hän ollut ottanut opikseen äitinsä kohtalosta. Hän alkoi pohtia, olisiko hän sittenkin Zootin paha tytär. Hän seisoi rannalla koko illan ja päätti muuttaa elämänsä. Hän ei halunnut enää pukeutua lapselliseen siniseen, vaan mustaan. Brady alkoi toistaa itselleen olevansa paha, sillä kaikki hänen ympärillään olevat rakkaat ihmiset olivat joko kuolleet tai pettäneet ja hylänneet hänet.

Näin yksin asuessaan ja teiniksi kasvettuaan Brady oppi huomaamaan myös sen, että saaren yhteisö ei ollutkaan niin harmoninen kuin mitä hän oli luullut. Saaren rannoilla asui joukko, joka ei suostunut tekemään töitä muiden tavoin. Brady tapasi yhden joukkoon kuuluvista pojista, kun hän oli etsimässä joukkoa rannalla. Pojan nimi oli Jack. Hän oli hieman hidas kaveri, joten Bradyn oli aika helppo saada hänet flirttailemalla paljastamaan, minne joukko kokoontuisi seuraavaksi. Brady oli mielessään nimennyt joukon hylkiöiksi.

Jack johdatti Bradyn seuraavana päivänä hylkiöiden johtohahmon luokse. Bradylla oli tuliaisinaan poimimiaan omenoita, sillä hän tiesi, että ei olisi hyvä kohdata ketään tyhjin käsin. Bradyn yllätykseksi johtohahmona toimi Bradyn ikäinen tyttö nimeltään Colette. He keskustelivat pitkään toistensa kanssa. Colette kertoi, että hänen joukkoonsa kuului toisinajattelijoita.

Tapaamisen jälkeen Brady alkoi viettää säännöllisesti aikaa hylkiöiden kanssa. Bradysta ja Colettesta tuli parhaat ystävät. Brady kertoi Colettelle usein tarinoita vanhemmistaan ja klaaneista. Tyttö alkoi ihannoida Zootia ja päätti haluta kaapata saarella vallan. Muutkin kannattivat ajatusta, jolloin hylkiöt marssivat kaupungintalolle ja julistivat Coletten uudeksi johtajaksi. Pian tämän jälkeen rikollisuus alkoi vilkastua saarella. Kukaan ei uskaltanut puuttua pahantekoon, sillä Colette ei olisi kuitenkaan tehnyt asialle mitään, vaan puuttumisen yrittäminen olisi johtanut vain huonompaa lopputulokseen.

Hylkiöiden nuorukainen Bert ihastui Bradyyn, joka alkoi seurustella Bertin kanssa, vaikka ei oikeastaan välittänyt pojasta. Suhde ei kestänyt kovin kauan, sillä poika sai tietää Bradyn todelliset tunteet karvaalla tavalla, kun hän sai Bradyn kiinni itse teossa toisen pojan kanssa. Kaiken lisäksi poika oli täysin tuntematon eikä Brady edes muistanut pojan nimeä. Myöhemmin Brady ymmärsi näin kostaneensa omat kokemuksensa, mutta ei tuntenut asiasta sen enempää huonoa omaatuntoa. Hän oli kovettanut itsensä tunteettomaksi. Brady harrasti muutenkin Coletten huonon esimerkin mukaan epämääräistä elämää. Hän oli myös katkaissut välit kasvattivanhempiinsa. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat juhlien.

Bradyn elämä kohtasi uuden käänteen, kun hän ihastui erään hylkiöihin kuuluvan tytön veljeen, Leighiin, joka oli toisinaan käymässä hylkiöiden luona. Ihastuksen seurauksena Brady huomasi pian olevansa raskaana. Asia lipsahti erään kerran vahingossa hänen suustaan, jolloin Colette ei enää huolinut Bradya seuraansa. Colette ei voinut hyväksyä ajatusta vauvasta, vaan ehdotti Bradylle aborttia. Brady pohti pitkään, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän mietti, haluaisiko hän jäädä hylkiöihin pysyvästi vai voisiko hän yrittää rakentaa elämää uuden ihastuksensa kanssa. Brady pelkäsi kuitenkin uutta hylkäämistä. Aika kului ja vatsa alkoi kasvaa. Brady päätti, että hänen oli viimein kerrottava raskaudestaan Leighille, joka oli kaiken aikaa pysynyt Bradyn rinnalla. Yllätyksekseen Brady sai kuulla, että Leigh oli jo arvannut Bradyn raskauden hänen muuttuneen käytöksensä vuoksi, sillä Brady oli alkanut käyttäytyä vähemmän agressiivisesti ja enemmän äidillisesti. Bradyn yllätykseksi Leigh myös polvistui hänen eteensä ja kosi häntä. Brady oli viimein taas onnellinen.

Brady ja Leigh muuttivat asumaan Bradyn kotitaloon. Brady alkoi katua valitsemaansa huonoa elämää ja ajatteli tarinoita Bray enostaan ja hänen unelmistaan. Leigh tuki Bradyn ajatuksia ja totesi yrittäneensä saada siskoaankin pois hylkiöiden parista. Hän oli myös pahoillaan, että saaren rauha oli hylkiöiden vuoksi rikkoutunut. Brady piti kaikkea omana syynään ja halusi korjata tilanteen - etenkin lapsensa vuoksi, sillä hän toivoi lapselle turvallista ja rauhallista tulevaisuutta. Hän kehitteli suunnitelmaa, jolla hän saisi hylkiöt pois vallasta ja Coletten muuttamaan mieltään. Viimein koitti synnytyksen aika. Bradylla oli tukenaan saaren lääkäreiden jälkeläiset, ja synnytys sujui hyvin. Leigh oli myös paikalla. Sairaalan väki oli sitä mieltä, että perheen kannatti muuttaa uuteen isompaan kotiin asumaan. Niinpä Brady, Leigh ja pienokainen muuttivat yhteen saaren tyhjistä taloista, jossa oli kolme makuuhuonetta, keittiö, ruokasali, olohuone, kaksi kylpyhuonetta ja uima-allas.

Talossa vietettiin pian pienimuotoiset häät, joihin Brady ja Leigh olivat kutsuneet Bradyn kasvattivanhemmat ja Leighin siskon sekä ystäviään. Samassa tilaisuudessa Brady kertoi, että hänen lapsensa nimeksi tulee Martin hänen isänsä hyvän puolen mukaan. Hän lupasi samalla vaalia vanhempiensa hyvyyttä sekä Bray enon halua taistella hyvän tulevaisuuden puolesta. Brady oli värjännyt hiuksensa takaisin omaan vaaleaan sävyyn.

Brady alkoi jälleen kehitellä suunnitelmaa Coletten syöksemiseksi pois vallasta. Hän uskoi voivansa onnistua siinä, sillä olihan hän loppujen lopuksi juuri se henkilö, joka oli alun perin saattanut Coletten valtaan. Hän oli antanut valtaa ja voisi myös ottaa sen pois. Brady ei kuitenkaan ehtinyt suunnitelmaa pidemmälle, sillä hylkiöiden suunnalta kantautui huonoja uutisia. Leighin sisko oli nimittäin kadonnut oudosti. Myös muita saaren asukkaita oli hävinnyt aiemmin. Bradyn estely-yrityksistä huolimatta Leigh ryntäsi kaupungintalolle vaatimaan Colettelta selitystä. Bradyn ehtiessä viimein paikalle hän sai vain todistaa, kuinka Leigh raahattiin autoon ja vietiin pois. Brady vaati hysteerisenä Colettelta selitystä, mutta hänen käskettiin vain mennä pois.

Viikot ja kuukaudet kuluivat eikä Leighistä kuulunut mitään. Brady uskoi menettäneensä aviomiehensä lopullisesti ja masentui pahasti. Hän unohti jopa omasta lapsestaan huolehtimisen. Bradyn ja lapsen onneksi heillä oli kuitenkin ystäviä, jotka saapuivat auttamaan. Yksi ystävistä oli hylkiöihin kuuluva poika nimeltään VJ, joka oli alkanut kannattaa Bradyn ajatuksia siitä, että Coletten toimet olivat väärin. Hän ei pitänyt tilanteesta ja lupasi Bradylle selvittää asioita sisältä käsin. Vaikutti myös siltä, että pojalla oli tunteita Bradya kohtaan, mutta hän kunnioitti Bradyn surua sekä halua löytää Leigh.

Martin kasvoi hurjaa vauhtia. Bradyn ystävistä oli hauskaa leikkiä ja opettaa lasta. Bradykin alkoi toipua ja tottua uudenlaiseen elämäänsä. Hän piti tiiviisti yhteyttä VJ:hin, mutta keskittyi ennen kaikkea Martiniin. Lopulta Brady sai kokea sen onnellisen päivän, kun VJ saapui ilmoittamaan, että saaren asukkaat juhlivat Coletten syöksemistä pois vallasta. Aluksi asiaa oli vaikea sulattaa, sillä kaikki vaikutti tapahtuneen niin nopeasti, vaikka toisaalta tilannetta oli jatkunut jo pitkään. Brady ei oikein osannut juhlistaa tapahtumaa, sillä hän ajatteli vain Leighiä. Brady päätti kuitenkin käydä puistossa tervehtimässä juhlivia ystäviään ja oli pyörtyä nähdessään Leighin heidän joukossaan. Pari halasi toisiaan kyyneleet silmissä. Leigh ihmetteli, miksi Bradylta oli kestänyt niin kauan saapua paikalle. Brady ei ymmärtänyt, mitä Leigh tarkoitti, mutta lopulta hän käsitti, että VJ oli jättänyt tahallaan kertomatta Leighin paluusta. Hän oli hyvin pahoillaan asiasta, sillä hän piti poikaa ystävänään.

Jälleennäkemisen ilon tuloksena Brady odotti pian taas lasta. Elämä oli rauhallista koko raskauden ajan, mutta pian Leighin mukaan nimetyn Leon syntymän jälkeen saaren asukkaat joutuivat uuden haasteen eteen. Saarelle oli saapunut laivoilla merirosvoiksi itseään kutsuva klaani, joka ryösteli etenkin rannalla olevia taloja. Brady, Leigh ja lapset ajattelivat pakenevansa sisempään saaren osaan, mutta myöhästyivät, sillä merirosvot olivat päättäneet ryöstää heidän kotinsa juuri silloin. Leigh pääsi pakenemaan lapset kainaloissaan, mutta Brady jäi merirosvojen vangiksi. Hänet kuljetettiin laivalla toiselle saarelle. Hän joutui toimimaan orjana kiinalaisen pariskunnan kodissa. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia paeta orjuudestaan.

Leigh joutui kasvattamaan Martinin ja Leon yksin. Perheen ystäväpiiri joutui tukemaan tällä kertaa Leighiä lastenhoidossa. Vuodet vierivät ja Leigh rakastui perheen ystävään Monikaan. He menivät naimisiin ja asettuivat asumaan Leighin ja Bradyn entiseen kotiin. Samaan aikaan Brady oli onnistunut suunnittelemaan pakoaan erään merirosvoihin kuuluvan naisen avulla. Viimein koitti päivä, kun Brady pääsi purjehtimaan takaisin kotiin.

Bradyn ja Leighin tapaaminen kymmenen vuoden erossa olon jälkeen oli vaikea ja varautunut. Asiaa ei helpottanut ollenkaan se, että Brady oli poissa ollessaan synnyttänyt pojan, jonka hän oli nimennyt Hopeksi. Nimen hän oli keksinyt siinä toivossa, että he pääsisivät jonain päivänä takaisin kotiin. Leigh luuli ensin, että lapsi oli jonkun, joka kuului merirosvoihin. Brady ei voinut uskoa, että Leigh ajatteli hänestä mitään sellaista. Lapsi oli syntynyt ensimmäisen orjuusvuoden aikana ja oli nyt yhdeksänvuotias. Brady ei voinut ymmärtää, kuinka Leigh oli voinut hankkia itselleen uuden vaimon, kun hän oli samaan aikaan kärsinyt ja elänyt orjuudessa sekä suunnitellut pakoaan. Hän oli luullut, että Leigh olisi yrittänyt etsiä häntä, mutta ei ollut löytänyt, sillä Leigh ei olisi millään voinut tietää, mihin hänet oli viety. Luulo osoittautui näin vääräksi. Brady järkyttyi syvästi tilanteesta. Pari ei tiennyt, miten heidän tulisi jatkaa elämäänsä eteenpäin. Lisäksi Brady sai huomata, että hänen omat lapsensa Martin ja Leo eivät tunnistaneet omaa äitiään. He olivat olleet niin pieniä, kun Brady oli joutunut jättämään heidät vasten omaa tahtoaan. Nyt he olivat yksitoista ja kymmenenvuotiaita.

Brady ei lopulta nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tosiasiat ja asettua asumaan omaan taloon. Hope halusi muuttaa asumaan äitinsä kanssa, sillä hän oli kuitenkin elänyt koko elämänsä vain äidin seurassa. Leigh piti asiaa hyvänä ratkaisuna, sillä he olivat kuitenkin kymmenen vuoden aikana kasvaneet erilleen - ja ainakin hän oli jatkanut elämäänsä eteenpäin. Brady ja Leigh sopivat, että Brady saisi tavata Martinia ja Leoa tietyin väliajoin ja tutustua poikiin uudestaan. Pojat vierastivat biologista äitiään, sillä he olivat pitäneet Monikaa äitinään, mutta tottuivat pian tapaamisiin. He pitivät Bradya oikeastaan kuin tätinä, mikä suretti Bradya suuresti. Brady tutustui pian naapurissa asuvaan mieheen ja alkoi seurustella hänen kanssa. Hän oli tottunut elämänsä aikana pelkkiin vastoinkäymisiin ja vaihtuviin suhteisiin. Oli oikeastaan vain ajan kysymys, että Leigh ja hän olivat eronneet. Hän piti itseään typeränä uskoessaan hetken aikaa ikuiseen rakkauteen. Hope piti miehestä, sillä hän oli aina kaivannut elämäänsä isähahmoa. Brady pelkäsi, että orjuusvuodet olivat vaikuttaneet Hopen kehitykseen ja kasvuun, ja toivoi miehen esimerkin olevan pojalle hyväksi. Brady keskittyikin nyt oikeastaan vain Hopen tukemiseen ja suhteeseensa miehen kanssa ja jätti pikku hiljaa entisen elämänsä taka-alalle.

Saaren yhteisö oli alkanut taas totutella normaaliin elämään merirosvojen hyökkäyksen jälkeen. Päätettiin järjestää vaalit, minkä tuloksena saarelle valittiin uudet ja tiukat johtajat. Bradyn epäonneksi he eivät voineet sietää häntä, mikä johti siihen, että Brady haastettiin oikeuteen. Häntä syytettiin kaikesta pahasta, mitä saarella oli viime vuosikymmeninä tapahtunut. Yhteisö oli elänyt harmonista yhteiseloa ennen kuin Brady oli saapunut saarella ja yllyttänyt saaren asukkaita terroritekoihin kertomuksillaan Zootista. Kaiken huipuksi väitettiin, että Brady oli syyllinen merirosvojenkin maihinnousuun. Leigh oli ainoa, joka ei voinut sietää epäoikeudenmukaisia syytöksiä ja asettui puolustamaan Bradya. Hänen mielestään oli väärin syyttää Bradya, sillä hän oli ollut vasta pieni lapsi, kun hän oli saapunut saarelle. Kaiken lisäksi saarella asui jo valmiiksi varasteleva hylkiöiden joukko. Leighin mielestä yhteisössä vallitsi sananvapaus, jolloin Bradylla oli täysi oikeus kertoa tarinoita isästään. Tilanne kesti kärjistyneenä niin pitkän aikaa, että Monika ei enää kestänyt, vaan jätti Leighin ja lapset. Hänen mielestään oli selvää, että Leigh rakasti edelleen Bradya, vaikka Leigh yritti vakuutella toisin. Monika ei myös jaksanut kuulla puhuttavan Bradysta joka ikinen päivä. Myös Brady erosi miehestään, sillä Brady ei voinut enää seurustella miehen kanssa, joka ei halunnut puolustaa ja tukea häntä vaikeina aikoina. Brady ja Leigh saivat lopulta puhuttua saaren johtajat ympäri Bradyn syyttömyydestä. Brady ja Leigh pitivät juhlat Bradyn kodissa tapahtuman kunniaksi. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Brady synnytti kaksostytöt, jotka hän nimesi Roseksi ja Rubyksi. Raskauden aikana Brady ja Leigh päättivät muuttaa taas yhteen asumaan. Heistä oli parasta unohtaa vanha koti, jossa Leigh oli asunut Monikan kanssa, ja muuttaa asumaan Bradyn kotiin. Naapuristakaan ei ollut enää huolta, sillä hän oli päättänyt muuttaa pois erottuaan Bradysta.

Bradyn elämä ei todellakaan ollut helppoa suurperheen äitinä. Hänellä oli huollettavanaan kaksi vastasyntynyttä tyttölasta sekä kolme teini-ikäistä poikaa. Hän ei ollut villeimmissä unelmissaankaan osannut ajatella saavansa niin monta - ja kaiken lisäksi tervettä lasta. Brady oli myös onnellinen siitä, että hänen ja Leighin suhde oli kuin olikin aitoa rakkautta, vaikka hän oli välillä sitä epäillytkin. Leigh tunsi tunnontuskia ajasta, jonka Brady oli viettänyt orjuudessa ja jolloin hän oli alkanut elää elämäänsä Monikan kanssa. Brady oli kuitenkin sitä mieltä, että heidän pitäisi keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen menneisyyden sijasta. Nykyisyys teettikin paljon töitä. Martin ja Leo eivät nimittäin hyväksyneet Bradya äidikseen. He keksivät kaikki murrosikäisten keinot haukkua ja nälviä Bradya. He eivät myös totelleet biologista äitiään, vaan väittivät, että Monika on heidän oikea äitinsä. Brady ymmärsi, että pojat yrittivät siten satuttaa hänen tunteitaan. Ei auttanut, vaikka hän yritti sanoa, että Monika ei voinut olla poikien äiti, sillä hän oli synnyttänyt pojat. Sitä paitsi Monika oli jättänyt pojat, mitä oikea äiti ei omasta tahdostaan koskaan tekisi. Brady tiesi, että pojat olivat kokeneet kovia ja reagoivat ikänsä ja kokemustensa vuoksi näin voimakkaasti. Hän oli todella pahoillaan siitä, mitä lapset olivat saaneet kokea elämänsä aikana. Hän toivoi, että tulevaisuus olisi heille valoisampi...