Zachary esiintyi ainoastaan 20 Klaani sarjan jaksossa, mutta hän jätti silti jälkensä sarjaan. Paul oli yksi sarjan nuorimmista hahmoista Patsyn rinnalla. Hän eli Patsyn, Bob-koiran ja ystävänsä Cloen kanssa sekä Salenen valvovan silmän alla. Oletetaan, että Salene löysi lapset ja piti heistä huolta. He törmäsivät Amberiin ja Daliin ja päätyivät ostarille, mistä tuli pian heidän kotinsa. Paul oli kuuro, mutta hän pystyi kommunikoimaan muiden kanssa Patsyn avulla, sillä Patsy osasi viittomakieltä. Paul osasi myös lukea huulilta ja aavistaa tunnelmia ja liikettä. Hän kuitenkin katosi yhtäkkiä, mistä alkoi muidenkin hahmojen yllättävät katoamiset. Paulin katoamisen syyksi todettiin Lexin sanat hänelle. Lex nimittäin käski Paulin lähteä. Zachary Best kertoo elämästään ja roolistaan sarjassa sekä nykyisestä elämästään.
Kuinka sait Paulin roolin?
- Vuonna 1998. Olin 10-vuotias. Kävin Papatoetoe East Primary Schoolia (kuurojen koulu), kun Cloud 9 otti kouluun yhteyttä. Olin yksi harvoista, jotka sopivat Cloud 9:n kriteereihin. Minut koekuvattiin muutama päivä myöhemmin. Luin vain käsikirjoituksen ja siinä se oli... Muutama päivää myöhemmin Cloud 9 tai joku muu otti minun äitiini yhteyttä. Hän sanoi, että olin saanut roolin.
Klaani sarjan Paul oli ensimmäinen roolisi teeveessä. Mikä sai sinut kiinnostumaan näyttelemisestä?
- En ollut altistunut näyttelemisen maailmalle kasvaessani, jos ymmärrät. Vastatakseni kysymykseen, en ollut kiinnostunut näyttelemisestä ennen kuin oikeasti näyttelin.
Mitä ajattelit Paul hahmosta?
- Paul ja minä olemme samanlaisia, mutta eri tavalla. Paul ja minä puhumme ja luemme huulilta todella hyvin. Osaan myös sujuvasti Uuden-Seelannin viittomakieltä, mikä on ensimmäinen kieleni. Meidän eromme on se, että kasvoin yksin. Minulla on kaksi pikkuveljeä, jotka ovat kaksoset, mutta heillä oli toisensa. Minä pelasin PlayStationilla yksin. Luin kirjoja ja katsoin televisiota huoneessani. Olin yksin. Paulilla taas oli Patsy. He suojelivat toisiaan. He tekivät asioita yhdessä. Patsy kommunikoi Paulin puolesta, jotta hän pystyi ymmärtämään, mitä ympärillä tapahtui.
Paul ja Patsy ovat läheiset sukulaiset. Paul tukeutui Patsyyn kommunikoinnissa muiden kanssa. Tukeutuiko Paul mielestäsi liikaa Patsyyn?
- Ei ollenkaan, ei. Muistathan, että tappava virus oli tappanut kaikki aikuiset. Kukaan ei tiennyt kuuroista lapsista ennen kuin Paul oli esitelty Ostarinrotille. Kukaan ei tiennyt, kuinka kommunikoida kuuron lapsen kanssa. Patsy oli Paulin ainoa keino saada ihmiset kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Paul vain katoaa Klaani sarjassa. Sanotaan, että hän karkasi. Mitä hän sinun mielestäsi teki lähdettyään ostarilta?
- Paul? Jätän tämän tuottajien vastattavaksi.
Klaani sarja teki sellaisen asian, mitä lastenohjelmat eivät yleensä tee, sillä se esitteli päähahmon, joka on kuuro. Eivätkö televisio-ohjelmat mielestäsi esittele lapsia, joilla on jokin vamma?
- En ollut päähahmo. Mielestäni Paul ei ollut päähahmo tarinassa verrattuna Lexiin, Brayhin ja Amberiin ja niin edelleen. Televisio-ohjelmat kuvailevat mielestäni vammaiset fiktiivisesti. Heitä ei kuvata realistisesti eli siten, kuinka tilanteen pitäisi olla. Joten vastaus kysymykseen on myöntävä.
Olet kuuro, joten koitko sopeutumisen muiden näyttelijöiden sekaan vaikeaksi?
- Olin 10-vuotias. Olen kuuro, kuten sanoit, joten kyllä, minulle oli vaikeaa sopeutua. Olin silloin nuorin. Joillakin oli tapana auttaa, mutta... Kyllä, se oli todella rankkaa.
Mikä on mieleenpainuvin hetkesi sarjassa työskennellessäsi?
- Tämä kysymys on kaikista vaikein. Tapahtumista on kymmenen vuotta. En muista paljon nykyään, mikä on surullista. Muistaisin jokaisen yksityiskohdan, mitkä minulle annettiin, jos katsoisin sarjaa uudelleen. Mieleenpainuvin hetkeni työskennellessäni sarjassa täytyisi olla näyttelijöiden kanssa työskentely. He ovat upeita.
Lähtösi sarjasta vaikutti aika äkkinäiseltä. Mikä johti päätökseesi jättää sarja?
- En ymmärtänyt tarinaa näytellessäni vuonna 1998. En ymmärtänyt sitä, mitä tapahtui. Olin yksinäinen ja poissa kotoa, koulua ja ystäviä. En yksinkertaisesti tiennyt, mitä tekisin. Tuntui kuin kukaan ei tietäisi tai ymmärtäisi, mitä kävin läpi. En ollut onnellinen. Muistan olleeni huoneessa tuottajien kanssa, mutta en ymmärtänyt, mitä tapahtui. Sama tilanne siinä, kuinka näytteleminen tapahtuu. Patsy oli kameroiden edessä, mutta Paulia ei tarvittu kohtauksessa. En aivan ymmärtänyt sitä, kuinka kaikki toimi, kunnes kasvoin vanhemmaksi. Asiat olisivat olleet erilailla, jos joku olisi istunut alas, viettänyt aikaa kanssani ja selittänyt tarinan yksinkertaisesti. Tekisin kaiken uudestaan ja paremmin, jos saisin tilaisuuden uudestaan. Yhteenvetona: En päättänyt lähteä.
Kaduttaako sinua sarjasta lähteminen?
- Kyllä. Yksi asia, jota kadun on se, etten voinut istua alas kaikkien kanssa ja selittää, kuinka tunsin tai miksi en ymmärtänyt, mitä tapahtui. En saanut myös tilaisuutta kertoa näyttelijöille syytä... Toivon vain, että tulevaisuuden tuottajat, yhtiöt ja niin edelleen oppisivat tästä ja ymmärtäisivät kuurojen lasten tapaa oppia ja prosessoida tietoa. Se johtaisi parempaan yhteistyöhön heidän kahden välillä.
Pidätkö yhteyttä muihin sarjan näyttelijöihin?
- En. Toivoisin kuitenkin, että voisin.
Oletko seurannut sarjaa, kun olet esiintynyt siinä?
- Olen katsonut koko ensimmäisen kauden, kyllä...
Mitä teet parhaillaan?
- No, käyn viimein yliopistoa. Opiskelen oikeustiedettä. Olen juuri päättänyt ensimmäisen vuoteni. Olen myös opiskellut Uuden-Seelannin kuurojen kilpailuun (New Zealand Deaf Games) Palmerston Northissa, mikä pidetään 23, 24, 25 ja 26.10. Pelaan viidettä kertaa.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
- En voi ennustaa tulevaisuutta, kuten moni muukaan, mutta voin vain toivoa. Voisin kirjoittaa loputtoman listan asioista, jotka toivon tekeväni, mutta pääasia on, että toivon jatkavani tutkintoani.
Voiko sinulle lähettää fanipostia?
- Olen facebookissa. Lähetä minulle sähköpostia tai viesti. (Lisähuomiona: Jos otat yhteyttä, kerro viestissä, että olet Klaani sarjan ja Paulin fani, jotta Zac tietää, kuka sinä olet, kiitos.)
Lopuksi, onko sinulla viestiä faneillesi?
- Kiitos sarjan katsomisesta. Toivon, että nautitte siitä yhtä paljon kuin minäkin. Henkilökohtaisena huomiona heille, joilla on jokin vamma, älkää luovuttako. Se on helppoa sanoa, mutta vaikea toteuttaa, mutta sanat eivät voi kuvata tunnetta, kun sen saavuttaa.