Kertokaa itsestänne.
Caleb: Olen 19 ja tulen kylästä pohjois-Uudesta-Seelannista. Minulla on kuusi veljeä ja yksi sisko. Aika taiteellinen perhe. Vanhempani auttoivat minua hankkimaan agentin. Kaksi veljeäni työskentelee televisiossa.
Dwayne: Olen myös 19. Synnyin eteläisessä Aucklandissa Uudessa-Seelannissa. Olen sellainen ihminen, joka antaa kaikelle mahdollisuuden. Yleensä tiedän, mitä haluan, vaikka joskus vain etenen asioiden kanssa.
Kuinka päädyit näyttelijäksi?
Caleb: Näin yhdeksänvuotiaana Les Miserablesin. Olin myyty. Aloitin näyttelemisen. Tein ensimmäisen elokuvani 11-vuotiaana. Tein myös Mc Donalds mainoksen, jossa minun täytyi syödä tonneittain hampurilaisia. Sitten oli Shortland Street sarjassa muutaman vuoden. Tein muutaman elokuvan ennen Lexin roolia muutama vuosi sitten.
Dwayne: Olin ylimääräisenä henkilönä televisiomainoksessa. Asiat vain alkoivat kulkea. Olen näytellyt melkein kokoaikaisesti viimeiset kaksi ja puoli vuotta.
Mitä tykkäät tehdä, kun et tee töitä?
Caleb: Hengailen. Soitan kitaraa. Minulla on oma studio kotona, joten tykkään tehdä omaa musiikkia.
Dwayne: Teen paljon asioita ystävieni kanssa. Tykkään kirjoittaa päähäni pälkähtäviä ideoita ylös. Runoja, lyhytelokuvia ja muuta sellaista.
Mistä syystä luulette sarjan olevan niin suosittu?
Caleb: Se on ensimmäinen tämänkaltainen ohjelma. Scifi ohjelma, joka käsittelee ongelmia ja aiheita, jotka vaikuttavat teini-ikäisiin. Sarjassa on aina positiivinen lopputulos, mutta se ei ole liian saarnaava.
Dwayne: Luulen, että suuri syy on juoni. Joukko lapsia asuu yhdessä ostarilla ilman vanhempia. Miten se ei viehättäisi teinejä?
Jos asuisitte maailmanlopun jälkeisessä maailmassa niin mitä asioita ilman ette voisi elää?
Caleb: Olisin onnellinen, jos minulla olisi kitara. Toisaalta minulla täytyisi olla veitsi, jos olisin myös käytännöllinen.
Dwayne: Tiedän varmasti, että olisin yksi niistä rennoista tyypeistä. Niin kauan kuin minulla olisi katto pään päällä, ruokaa, vettä ja terve annos viruksen vastalääkettä niin olisin onnellinen.
Onko teistä vaikeaa olla kavereita, kun olette vihollisia sarjassa?
Caleb: Ei. Emme koskaan ole tapelleet kameran takana, koska päästämme kaiken vihamme ja turhautumisemme valloilleen kohtauksissa. Tulemme todella hyvin toimeen.
Dwayne: Ihminen ei ole oma itsensä, kun hän näyttelee, joten se ei ole ongelma.
Oletteko koskaan harkinneet osaa Home and Away tai Neighbours sarjoissa?
Caleb: En todellakaan. Ne eivät ole minun tyylisiä sarjoja. Ne ovat aika tylsiä.
Dwayne: Hmm, en. Rakastan omaperäisyyttä. Siksi menin Klaaniin. Saippuaoopperat ovat kliseitä. Ne on jo nähty ja tehty.
Ketä näyttelijää ihailet eniten?
Caleb: Viime aikoina minusta on tullut Ed Nortonin suuri ihailija. Hän on niin muuntautumiskykyinen. Hän muuntautuu American History X koviksesta Keeping The Faith papiksi. Niin ja Natalie Portman myös. Hän on mielestäni todella kaunis.
Dwayne: Leonardo Di Caprio, Matt Damon, Judi Dench ja Geoffrey Rush mainitakseni muutaman. Sekä tietysti Marlon Brando, kuningas!
Kuinka selviydytte kaikesta siitä suutelemisesta kameroiden edessä, mikä kuuluu työhön?
Caleb: Kameroiden edessä suuteleminen on syvältä, mutta niiden kanssa tulee toimeen. Ensimmäinen kameroiden edessä suutelemiseni oli Shortland Street sarjassa, kun oli 14-vuotias. Työntekijät vitsailivat. Se oli aika noloa.
Dwayne: Se ei ole oikea suudelma. Suudelma on silloin, kun se merkitsee jotain.
Mikä on vaikein asia, jonka sinun on täytynyt tehdä sarjassa?
Caleb: Raiskauskohtaus, joka minun piti tehdä, oli todella vaikea ja kiusallinen, mutta meidän täytyy näyttää sellaisia asioita, koska sellaista tapahtuu todellisessa elämässä.
Dwayne: Yksikään hetki ei erotu muista. Yritän vain aina antaa parastani joka tilanteessa.