FANFICTION

Klaaniaiheisia fanitarinoita

Nimi:SOPIMATTOMIA TUNTEITA
Kirjoittaja: Zipzu
Ikärajoitus: PG-13
Paritus: Mega ja Tai-San
Tyyli: Drama/Romance
Tila: Jatkotarina, työn alla.
Yhteenveto: Teknot ovat saapuneet Ramin johdolla kaupunkiin ja Tai-San on kadonnut. Teknot ovat napanneet hänet (ja monia muita vanhoja tuttujamme). Mega on Ramin käskystä tarkistamassa tilannetta vankileirillä eräällä saarella, kun Tai-San kiinnittää hänen huomionsa... Tarkoitus olisi siis kertoa, miten Tai-Sanista tuli tekno.

1. Luku: Vankileirillä

Mega katselee edessään näkyviä metalliverkosta tehtyjä aitauksia, jotka ovat täynnä kaupungista mukaan otettuja virttejä eli kaupunkilaisia, siis henkilöitä, jotka eivät ole teknoja. Ompa siinä sekalainen seurakunta, hän ajattelee. Joukko on todellakin riemunkirjava, sillä henkilöitä on heitelty hyvin sattumanvaraisesti eri aitauksiin sitä mukaa kun heitä on autoista purettu, eli kaikki klaanit ovat sekaisin keskenään ja näky on jopa jossain määrin huvittava. Mega naurahtaa itsekseen äänettömästi ja siirtää nyt katseensa teknoon, joka seisoo odottavana hänen edessään.
”Hyvää työtä”, hän sanoo teknolle, joka hymyilee hieman helpottuneena.
”Näyttää siltä, että meillä on paljon työvoimaa käytettävissämme.” Mega tokaisee ja nyökyttelee tyytyväisen oloisena.
”Voitte alkaa siirtää vahvimman näköisiä vähitellen kaivoksille, siellä tarvitaan todellakin lisää käsipareja töihin.” Mega tuumaa nyökäten yhden aitauksen suuntaan, johon on koottu hyväkuntoisimman oloisia kaupunkilaisia.
Muiden kohtalona olisi jäädä vankileirille ainakin toistaiseksi, ennen kuin heille keksitään parempaa käyttöä. Pian Ram varmaankin vaatisi jälleen uusia koekaniineja projektiinsa. Silloin Mega saisi jälleen tulla valkkaamaan sopivia yksilöitä saarelta, tai lähettää jonkun puolestaan hoitamaan homman.

”Onko ongelmatapauksia ilmennyt paljon?” Mega kysyy.
”Muutamia, sir” vastaa Megan edessä seisoskeleva tekno.
”Heidät on koottu tuonne perälle” tekno jatkaa.
Mega vilkaisee kauimpaiseen aitaukseen ja nyökkää. ”Selvä. Pitäkää heidät erillään muista, emme halua heidän lietsovan vihamieilisyyttä tai vastarintaa. Heidät kannattaa siirtää toiselle puolelle saarta.” pohtii Mega.
”Selvä. Välittömästi, sir.” tekno vastaa ja poistuu toteuttamaan Megan käskyjä saatuaan tältä merkin lähteä.

Mega jää tarkkailemaan lähimpien aitausten vankeja. Suurin osa vaikuttaa hyvin pelokkailta, muutamat halailevat ja tuntuvat lohduttavan toisiaan, kauempaa kuuluu itkua ja jostakin kuuluu kyseleviä huudahduksia. Kaikki haluavat tietää, mitä on tekeillä. Tunnelma on aika sekava ja rauhaton. Megan katse pysähtyy äkisti erääseen aitaukseen. Jokin muusta kaaoksesta poikkeava kiinnittää hänen huomionsa. Häkin takaosassa istuu tyttö, joka ei ole kuin muut. Hän ei ole kiihdyksissä, hän ei vaikuta pelokkaalta, eikä hän ole hätääntynyt. Päinvastoin, hän vaikuttaa hyvin tyyneltä ja hän suorastaan huokuu rauhaa. Mega rypistää kulmiaan, hän ei ymmärrä, miten tuo tyttö voi olla kaiken tämän hullunmyllyn keskellä niin rauhallinen, niin peloton. Kaikkialla muualla epävarmuus ja pelko välittyy vangittujen kasvoista. Tyttö kuitenkin istuu kaikessa rauhassa aitauksen nurkassa hyvin huomaamattomana, jalat ristissä ja silmät suljettuina. Kuitenkin tämän sekasorron keskellä hän on kuin kirkuvan punainen huutomerkki, joka pakostakin erottuu joukosta. Tämä on Megan mielestä jotakin aivan ennen kuulumatonta. Miten tyttö voi olla niin rauhallinen? Mega toistaa kysymyksen mieleessään uudestaan, mutta ei keksi vastausta. Miksi ympärillä vellova paniikki ei tartu tyttöön? Mega on ymmällään. Jokin tytössä kiehtoo häntä. Tyttö vaikuttaa jossain määrin jopa itsevarmalta, joka ei sovi mitenkään vallitsevaan tilanteeseen. Itsevarmuus on asia, jota Mega osaa arvostaa ihmisissä. Mega kokee jossain määrin olevansa jopa vaikuttunut. Hänen täytyisi selvittää hieman tarkemmin, kuka tuo nurkassa istuva tyttö onkaan.

Mega viittoo kauempana seisovan vartijan luokseen.
”Kuka tuo tyttö häkin perällä on?” hän kysyy nyökäten tytön suuntaan.
”Hän on joku kaupunkilainen, nappasimme hänet ostoskeskuksen luota. Hän on ollut tuollainen koko ajan. Niin kovin... tyyni.” vastaa vartija etsien oikeita sanoja kuvaamaan tyttöä.
Mega nyökkää mietteliään oloisena. ”Hän siis ei ole missään vaiheessa vaikuttanut pelokkaalta tai hätääntyneeltä?”
”Ei, sir.”
”Hyvin mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista...” Mega mutisee ja on jo uppoutunut omiin ajatuksiinsa täysin, mutta havahtuu kun Ramin kutsu kantautuu hänen korvaansa.
Hänen pitää palata takaisin kaupunkiin, Ram odottaa raporttia vankileiriltä.
”Jatkakaa samaan malliin ja pitäkää minut ajan tasalla asioista. Ja tuo tyttö, haluan tavata hänet myöhemmin” Mega ohjeistaa vartijaa ja alkaa valmsitautua matkaan takaisin kaupunkiin.